Markhasta lähtee polku, joka yhdistää Lissar ja Gori-laaksot. Noustessa Lissarin länsipuoliselle korkealle harjulle, kuljetaan, pitkin Niphung Kang-jäätikön pohjoista reunaa, sitten Kharsa-jäätikön eteläpuolitse ja kuljetaan vaivalloisen ja vaarallisen Tertkha-jäätikön poikki läntiseen suuntaan. Shun-Kalpa jäätikön eteläpuolitse tullaan Ralem'iin ja Sumdu'um erään Goan lisäjoen varrella; Goa itse on Kalin lisäjoki.
Se hajanainen alaston vuoriharjanne kulkee pääsuunnassaan kaakosta koilliseen Ralfa-jäätikölle ja kääntyy siinä kaaressa luoteeseen päin lumikenttinä ja jäätikköinä. Vuoriharjun koillis- ja itä-puolella on jäätiköltä paljon enemmän kuin sen länsipuolella, mutta melkoinen jäätikkö on sielläkin ja sen eri osien nimiä on Kala Baland, Shun-Kalpa ja Tertkha. Niillä seuduin, missä tämä harju yhtyy Himalaija-vuoristoon, on myös laajoja jäätiköitä, mutta niiden nimistä en saanut selvää, paitsi kaikkein pohjoisimmasta, jonka nimi oli Lissarseva ja josta Lissarvirta alkaa.
Lissarin ja Gorin välinen vuoriharjanne on maantieteellisesti tärkeä, koska se on niiden kahden Tiibetin osan rajana, jotka tunnetaan nimillä Darma ja Johar ja koska siinä on komeita lumi- huippuja, joista Bambadhura on 6,237 m. korkea, ja muuan nimetön huippu tästä lounaaseen päin on tätäkin korkeampia Täällä näkyy myös nuo molemmat _Kharsa_huiput, toinen saman- nimisen jäätikön luoteisella, toinen lounaisella puolella. Useita huippuja on myös kaakkoon päin, samoin myös pohjoisessa, joista korkein on Telkot-jäätikön takana 6,730 metriä.
Sillä kohtaa, jossa vuoriharjanne kääntyy etelään päin, alkaa se vähitellen madaltua, niin että eteläisin huippu on 4,337 metriä, korkea.
Vuoriharjanne jakaantuu kahtia 29°59'10" p.l. ja 80°31'45" i.p. kohdalla. Toinen haara juoksee kaakkoon, toinen lounaiseen, kumpikin sitten taas jakautuen pienemmiksi haaroiksi, joista Basili-niminen kukkula kohoaa 3,933 metrin korkeuteen.
Bungadhura-vuori (2,681 m.), joka on juuri Khelan lähellä, on Darman ja Askoten luonnollinen raja. Mutta todellinen raja ei kuitenkaan kulje tätä myöden Kalivirtaan asti, vaan poikkee etelään päin Mangthil-nimisille vuorille Relegar-joen seutuvilla.
Tärkeämpi kuin edellinen on tämän kanssa yhtäsuuntaisesti juokseva vuoriharjanne, joka lähtee suuresta Himalaijaselänteestä. Täällä on nim. Englannin alusmaitten korkein kukkula Nanda Devi 7,662 m. sekä sen naapurit Trisul, Nanda Kot ja pari muuta huippua, jättiläisiä nekin kooltansa. Tämä vuoriselänne haaroineen erottaa Gori-virran laaksot (Joharin) ja läntisen Tiibetin (_Painkhanda_n).
Tunnetut Milam ja Pindari-jäätiköt ovat toinen tämän harjun itä- toinen lounaispuolella. Milamin tietä Tiibettiin käyttävät Joharin kauppiaat; se kulkee Kungribingri-solan kautta (6830 m.) ja siitä etelälounaaseen päin _Uttadhura_n kautta Hundekseen.
Paikhanda on alppimainen vuoriseutu, äärettömiä lumikenttiä ikuisen lumen ja laajojen jäätiköitten peitossa; se on Garwhalin luoteiskulmassa Tiibetin rajalla Dhaulivirran ympärillä. Sen lävitse käy toinen kauppatie läntiseen Tiibettiin Niti-solan kautta (30°57'59" p.l. ja 79°55'3" i.p.). Tämä tie menee melkein suoraan itään. Niti on 4,930 m. korkealla ja kaikkien kertomusten mukaan helppo kulkea, sekä suvella aivan lumeton. Paikhandalaiset kulkevat tämän solan kautta ja käyttävät myös toisia, joiden nimet ovat: Malla Shilankh ja Tumtsun sekä Shorhoti, jota viime mainittua H.R. Strahey kulki muutamia vuosia sitten, mutta joka kuitenkin on vähemmin käytetty kauppatie, se on myös näistä kaikista vaarallisin. Koskirikas Dhauli paisuu monilukuisista lisävirroista joeksi ja laskee pyhään Gangekseen.
Paikhandan, Joharin ja Darman asukkaat ovat varsinaisen Tiibetin asujanten läheisiä heimolaisia. Maata nimitetään yhteisellä nimellä Bhot, jonka nimen Intian kansat erityisemmin antavat sille osalle maata, jonka luonnollisena rajana kaakossa on Kali- virta Nepalia vastaan ja koillisessa suuri Himalaija, ulottuen Lissar-huipusta 115° suuntaan.