Darma-solan seutuvilla lähtee Himalaijan pääharjusta haara, joka kulkee halki maan pohjoisluoteesta eteläkaakkoon ja joka erottaa yllämainitun Darma Gangan Kuti-virrasta; tätä myöden kuljin minä matkallani Tiibettiin. Suurimmat korkeudet täällä ovat Lissar-sola noin 5,500 m., muuan huippu Rama-jäätikön koillispuolessa 6,166 m., Gurma 6,040 m. sekä näiden etelä- ja itäpuolella useita jotenkin samankorkuisia huippuja.
VIIDES LUKU.
Bhot-nimen merkitys. — Tiibettiläisten vaikutusvalta. — Tiibettiläisten mielivaltaisuutta. — Khanden Singin palvelevaisuus. — Ensimmäinen shokalaiskylä. — Khanden Sing epäsuosiossa. — Kangaspuut. — Tehtaita. — Kun loppu on hyvä, on kaikki hyvin.
Nimi Bhot (lausutaan Bod, Pote, Typoot eli Taipöt), jolla tarkoitetaan tätä alppimaakuntaa, merkitsee Tiibettiä. Oikeastaan on tämä sana ainoastaan väännös sanasta Typöt. Nämät ylänkö- maakunnat, "patti", Darma, Bias, Khaudas, Paikhanda ja Johar ovat nimeksi Englannin alusmaita. Himalaijan pääharjanne, joka on molempien valtakuntien vedenjakaja, on Englannin maantie- teellinen raja Nari Khorsum'ia eli Hundesta (Suurta Tiibettiä) vastaan.
Tästä omistusoikeudesta huolimatta täytyi minun, Englanti- laisena, matkallani v. 1897 tunnustaa alkuasukkaitten olevan oikeassa kun he väittivät, että Englannin vaikutus ja suojelus oli näillä paikoin paljasta satua, mutta että tiibettiläinen vaikutus- valta ja Tiibetin laki oli ainoa voima, jota toteltiin ja peljättiin. Alkuasukkaat osoittivat arkamaista alamaisuutta Tiibettiläisille, samalla kun he julkisesti näyttivät halveksivansa Englannin virkamiehiä. Oikeudenasioissakin heidän täytyi kääntyä tiibettiläisiin virastoihin eikä englantilaisiin.
Aivan häikäilemättä Tiibettiläiset esittivätkin vaatimuksensa olevan pitää hallussaan Nari Khorsumin rajaiset alueet. Ja selvästi teroittaaksensa alkuasukkaille, että heillä, Tiibettiläisillä, on enemmän sanomista kuin Englantilaisilla, menevät he kesän loputtua rajan yli, talvehtivat Englannin puolella ja asettuvat vakinaisesti asumaan maan lämpimämpiin laaksoihin ja suurempien basaarien ääreen. He tuovat perheensä mukanaan sekä kuljettavat tuhansia lampaita lihomaan Englantilaisten laitumilla. He hävittävät vähitellen Englantilaisten metsät Bias-maakunnassa, varustaakseen lounais Tiibettiä polttopuilla kesäkuukausina. Mutta sen sijaan että näistä maksaisivat, pakottavat he vielä englantilaisia alkuasukkaita kuljettamaan tukit korkeitten solien yli. On itsestään selvä, että ihmiset, joilla on niin alkuperäiset käsitteet omistusoikeudesta, eivät myös häikäile millä keinoilla hyvänsä kiskoa alkuasukkailta rahaa, ruokaa, vaatteita y.m. mitä mahdollisesti käsiinsä saavat. Muutamat heistä matkustavat vuosittain Luknowiin, Kalkuttaan ja Bombayhin.
Tämmöinen on tämä Tiibetin "rakastettava erakkokansa", joka elää muusta maailmasta erotetussa maassa.
Khanden Sing, joka aina tahtoi olla huomaavainen ja palvelevainen, ei mitenkään antanut minun, tapani mukaan, itse kantaa piirustus- ja muistikirjojani, vaan pyysi saada ne omaan haltuunsa.
"Hum pagal neh (en ole tomppeli)," sanoi hän loukatun näköisenä. "Tahdon pitää niistä hyvää huolta."
Kuljimme ensin alaspäin Dholi-jokea kohti (475 m. Khelaa alempana), menimme sen yli puusiltaa myöden ja kapusimme taas jyrkännettä ylös. Mutkikkaasta polusta vuorenrinnettä ylös ei tahtonut koskaan tulla loppua. Siellä täällä oli lähde, jonka raittiilla kristallikirkkaalla vedellä sammutimme janoamme polttavassa kuumuudessa. Noin 10 kilom. Khelan yläpuolella olimme nousseet 2,115 metrin korkeuteen ja tästä paikasta ei nousu enää ollut niin rasittavaa. Kuljettuamme vielä jonkun kilom. olimme jo 2,214 m. korkeudessa. Täällä, Pungo'ssa, pysähdyimme muutamien vehmasten ja vanhojen puitten siimekseen suurustelemaan. Olimme saapuneet ensimmäiseen asuttuun shokalaiskylään ja olimme nyt Khaudas nimisessä maakunnassa.