Pohjoisluoteesta eteläkaakkoon käyvässä suunnassa laskee Shankula Kali-jokeen. Shankula juoksee sillä paikkaa, jossa sen yli mennään, noin 2,540 m. korkeudessa lähellä Gripl'iä vähän matkaa daramsallan yläpuolella. Eilinen päivämatka oli käynyt tammi- ja pyökkimetsien lävitse, jossa myös kasvoi punapuuta, bambua ynnä muita pensaita.
Kali, joka on noin 600 m. leiristämme, on Nepalin ja Kumaonin rajana. Korkealta asemapaikaltani saatoin seurata sen vaahtoavaa kulkua kymmeniä kilometriä, kun se ikäänkuin hopeaisena vyönä kiemurtelee metsäseutuisen vuoriston halki.
Kun viimeinen päivämatkamme oli ollut verrattain lyhyt, jäi minulle työaikaa suurempi osa päivää. Tähän asti olin pysähtynyt tavallisesti daramsalloissa, tai jos ei niitä ollut, olivat mieheni minulle tekaisseet pieniä mökkiä puunoksista ja matoista, joiden nopeassa valmistamisessa paharilaismieheni olivat koko mestaria; näitä koppia sanottiin Paharinkielellä khakna, Hindustanin kielellä khöppi. Sitä paitsi oli minulla oma suojatelttaseni, joka tavallisissa oloissa oli kylliksi riittävä.
Tätä yksinkertaista matkustamistapaa intialaiset virkamiehet eivät kuitenkaan näyttäneet pitävän oikein sopivaisuuden vaatimusten mukaisena. Telttain paljous ja suuruus on näiden arvon miesten mielestä suurempi tai vähempi herruuden merkki. Minun telttani seisoi (noin 1 metrin korkuisena, parin metrin mittaisena ja toista metriä leveänä) lähellä Almoran komisarjuksen kahta telttiä, jotka olivat avarat ja kaksioviset. Mutta tämä herra seurueinensa ei ensinkään ollut mielissään tällaisesta minun tuttavallisuudestani. Että sahib, jolla oli kaksi telttaa, seurustelisi semmoisen sahibin kanssa, jolla oli niin mitättömän pieni teltta kuin minulla, sehän oli vakava uhkaus Britannian arvoa vastaan Intiassa!
Minua siis kohteliaasti pyydettiin vaatimattomasta majastani muuttamaan arvokkaampaan asuntoon, jonka minulle toimitti "kunnan esimies" Lal Sing, maakunnan "kruununvoudin" veli.
Kun minä näin olin noussut kunniassa ja arvossa kaikkein muiden kuin omissa silmissäni, istuin kirjoittamaan kirjettä Daily Mail'ille; sen tehtyäni menin päivälliselle herra G:n luokse ja vietin siellä hupaisen illan.
Yö oli myrskyinen ja tuuli runteli rajusti minun telttaani. Menin maata ja kääriydyin kameelinkarvaiseen vaippaani. Muutaman tunnin perästä heräsin aika iskusta päälläni. Teltan keski- tanko oli nim. liukunut paikoiltaan ja kaatui minun päälleni. Samalla rymähti koko telttakangas maahan ja niin minä jouduin olemaan paljaan ja tähtikirkkaan taivaan alla.
Jotakin valkeata liiteli ilmassa. Silmäilin sitä lähemmin ja kauhukseni havaitsin, että minun Daily Mail-artikkelini ainoastaan nyrkkipainossa painettuna nyt jo liiteli maailmaan. Hyppäsin ylös, mutta nuo kymmenkunta ohutta paperilehteä pyörivät kuin hullut ilmassa, niin että niistä ainoastaan noin pari kolme pelastui minun käsiini. Muut liitelivät kuin keijukaiset, milloin yleten, milloin aleten ja päättivät vaelluksensa arvattavasti Kalin pyörteiseen helmaan.
Aurinko nousi ja leirissä herättiin. Kaikki olivat kylmästä köntistyneet. Otin tavallisen kylmän kylpyni ja sitä katsomaan kokoontui joukko hämmästyneitä ja viluisia katselioita, jotka paksuissa villavaipoissaan, kädet polvilla hykertelivät ympärilläni. Vähän päästä saatiin telttakin ja niin oltiin valmiit lähtöön.