Pitkin ja poikin kuljettuamme ja holjuisella maalla välistä polulta eksyttyämme, saavuimme vihdoinkin kylään, nimeltä Nabi. Tavarani oli tuotu tänne ennen sillan repimistä ja olivat nyt hyvässä korjussa, täällä oli myös Kahi ja Dola meitä vastassa ja olivat toimittaneet koko kyläkunnan minua herttaisesti vastaanottamaan. Minä vietiin ikäänkuin juhlasaatossa ja sijoitettiin, kömpelöitä rappuja myöden, tasaiselle savikatolle mattojen päälle lepäämään. Sen ääreen sitten kokoontui kansaa kaiken ikäistä tuoden parhaansa mukaan minulle syötävää ja juotavaa, siinä oli riisijauhoja, dhalia, balabia, maisia, maitoa, piimää, leivoksia, viiniä y.m., y.m.
Aterian aikana tarjottiin teetä, kaikenlaatuista ja muotoista: kiinalaista ja intialaista teetä, teetä keitettynä sokerin kanssa ja ilman, teetä maidon kanssa, teetä voin ja suolan kera, valkeata ja mustaa, makeata ja karvasta teetä, teetä niin paljon, että vaikka olenkin vahva teen ystävä, jo toivoin, ettei teelehtiä koskaan olisi poimittu ja pantu kuumaan veteen.
— —
Tarkastin paraikaa muuanta naista, joka oli pahasti loukannut selkärankansa, kun t:ri Wilson saapui yhtyäksensä muutamaksi päiväksi minun Tiibetin matkueeseeni. Naista autettiin mikäli mahdollista ja minä olin t:rin tulosta ja seurasta sangen mielissäni.
Lähdimme kohta matkaan samaa tietä Nabin ja Kutin välillä, josta jo on ollut puhe. Lumisillat ja lumikentät olivat nyt aivan kadonneet.
Mitä tavattomia valokuvauskoneeni saattoi vaikuttaa, sen nyt sain Tietää. Tuli nimittäin eräs sievä tiibettiläinen nuori vaimo luokseni ja kovasti nyyhkyttäen selitti, että minä olen tappanut hänen lapsensa ja nyt aion tappaa hänen miehensä. Kun vähitellen sain tolkkua siitä mitä hän tarkoitti, muistin viime matkalla valokuvanneeni hänen pikkupoikansa tämän istuessa korkean taakan päällä, jota vaimo kantoi. Hän oli kantamuksinensa luisunut melkein samalla paikalla kuin minäkin; hän itse oli pysähtynyt samoin rantakiville, mutta poikansa oli vierinyt virtaan, suistunut jääsillan alle ja jäänyt sinne ainiaaksi.
"O, sahib", sanoi hän lopuksi, "ellet olisi katsonut meitä tuon mustan laatikkosi silmillä, ei poikani olisi hukkunut!"
"Entä miehesi? Enhän tunnekaan miestäsi!"
"Sinä surmaat hänet! Hän tulee kanssasi Tiibettiin ja te kuolette sillä tiellä kaikin!"
Hän näytti erästä minun paraita miehiäni ja halukkainta seuralaistani, mutta en oivallisen vaimon kyyneleidenkään antanut luovuttaa tätä miestä joukostani. Lupasin parhaani mukaan pitää huolta hänen miehestänsä enkä valokuvata häntä.