Muitta mutkitta jätimme nyt magbunin ja suuntasimme kulkumme länsilounaiseen, niinkuin olisimme nyt päättäneet palata takaisin ja lähteä maasta.
— —
Saavuimme vuorijonon kukkulalle ja laskeusimme toiselle puolen. Muut kulkivat rinnettä alas, mutta minä jäin huipulle, josta minä ison kiven takaa saatoin kaukoputkella nähdä mitä Gyanemassa toimitettiin. Minun väestäni oli viimeinen tuskin ennättänyt kadota solan toiselle puolelle, ennenkuin ratsastajat nousivat satulaan ja laukkasivat meidän jäljestämme. Minä riensin rinnettä alas. Saavuttuani alas tasangolle, suuntasin kaukoputken taas kukkulalle, josta juuri olin tullut. Näin siellä monta päätä pilkistävän kivien takaa. Ratsastajat vakoilivat sieltä liikkeitämme. Minua harmitti, etteivät julkisesti meitä seuranneet. Latasin kiväärini 800 askeleen etäisyydelle, laskeuduin suulleni maahan ja tähtäsin erästä olentoa, jonka saatoin erottaa selvemmin muista.
Tohtori tempasi kiväärin olaltani. "Ette saa ampua", sanoi hän tavallisella levollisuudellaan, "saattaisitte tappaa jonkun."
"Tahdon vaan antaa noille pelkureille läksyn."
"Olisi kyllä tarpeen, mutta jokainoa Tiibettiläinen on niin pelkuri, että tuota läksytystä tarvitsisi alinomaa uudistaa", vastasi Wilson, aina järkevänä.
Kuljettuamme muutaman kilometrin, näimme takaa-ajajamme ratsastavan solan läpi ja täyttä laukkaa tulevan pitkin rinnettä. Annoin mieheni pysähtyä ja samassa silmänräpäyksessä pysähtyivät ratsastajatkin. Tarkkasin heitä kaukoputkella. He näkyivät neuvottelevan. Vihdoin laukkasi viisi miestä pohjoiseen, luultavasti vartioimaan sille suunnalle vievää polkua. Kolme miestä jäi paikalle, muut laukkasivat hurjaa vauhtia Gyanemaan päin, ikäänkuin olisivat he äkkiä joutuneet kauhun valtaan.
Me jatkoimme matkaamme. Nuo kolme ratsastajaa lähtivät myös liikkeelle, seuraten vuoren juurta, mutta pitkän välimatkan päässä, samaan suuntaan kuin me. Olivat kyyristyneet eteenpäin hevosten kaulan tasalle, selvästi luulotellen siten pääsevänsä näkymättä meidän ohitse. Huomattuansa, että ohjasimme kulkumme Laama Khokdenille, entiseen leiripaikkaamme, enensivät he vauhtiansa, niin että joutuivat meidän edellämme kulkemaan.
Kun me illalla saavuimme Laama Khokdeniin, tuli kaksi lammaspaimenta meitä tervehtimään. Kolmas tuli heti senjälkeen. "Lampaamme ovat kaukana", sanoi toinen heistä, "olemme nälissämme ja köyhät. Saammeko levätä yön teidän leirinne lähellä ja noukkia ne ruuantähteet, joita te heitätte pois?"
"Sen te kyllä saatte. Mutta varokaa, ettette nouki muuta kuin ruuantähteet!"