* * * * *
Tultuamme siis Khanden Singin kanssa laamataloon, paiskattiin pääportti kiinni. Olimme nyt suuressa pihassa, jonka kolmella puolella oli kaksi riviä parvekkeita patsaiden kannattamina. Tämä oli laamojen asunto, ja edessämme oli laamatemppeli, jonka laattia oli muutaman askeleen ylempänä pihaa. Suuri ovi vei sinne. Oven molemmin puolin oli kaksi komeroa, joissa kummassakin istui pari laamaa mykyrässä suuren rummun vieressä. Laamoilla oli edessään rukouskirjoja ja käsissään rukousmylly ja rukouskehä, josta kunkin rukouksen perästä työnsivät kuulan kulkemaan.
Meidän tullessamme laamat lakkasivat rukoilemasta ja rämistivät rumpujansa. Kaikesta päättäen oli koko luostari liikkeellä. Munkkia tuli nuorta ja vanhaa joka kulmalta kamareistaan, ja joukko pikkumunkkeja ja munkin alkuja ilmestyi yliselle parvekkeelle uteliaina ja silmät selällään.
Munkit olivat epäilemättä virittäneet meille paulan. Käskin Khanden Singin olemaan varoillansa ja pysymään ovella. Itse laskin muutamia hopearahoja oikeanpuoliselle rummulle, riisuin kenkäni ja menin munkkien suureksi hämmästykseksi oikopäätä temppeliin. Rahastani ja menostani kummissaan seisoivat munkit ääneti paikoillaan. Vihdoin tuli ylilaama eli luostarin päämies, kumarsi syvään, pani peukalonsa päällekkäin ja pisti koko kielensä ulos suustaan osoittaen täten tyytyväisyyttään minun käynnistäni tervehtimään niitä monia jumalien ja pyhimysten kuvia, joita seisoi pitkin temppelin seiniä. Isommat olivat lähes parin metrin, muut noin metrin korkuisia. Muutamat olivat puusta sangen taiteellisissa verhoissa ja puvussa, muutamat kullatusta metallista. Toiset olivat istuvassa, toiset seisovassa asennossa, runsaammin tai yksinkertaisemmin koristelluilla ja erivärisillä jalustimilla. Monien päässä oli tuo vanhanaikuinen kaksireunainen lakki, jonkalaista Korean ylimykset vieläkin pitävät ja semmoisena seisoivat seinien komeroissa, verhoilla, leikkauksilla ja karkeilla maalauksilla koristettuina.
Pitkin kuvien jalustoja kävi hylly, jossa oli kaikenkokoisia kupariastioita. Näihin toivioretkeläiset munkkien kautta kuville uhrasivat kuivattuja hedelmiä, nisua, riisiä, tsambaa ja kuraa.
Kattoa verhosi punainen villakangas, jonkalaista munkkienkin puku näytti olevan, ja katosta riippui sadoittain kaikenvärisiä silkki-, villa- ja pumpulikankaisia kaistaleita. Kattoa kannattivat neljä neliöön asetettua puupilaria, joissa oli niin rakennettu yhteinen alusta, että vaeltajani täytyi aina kääntyä vasemmalta oikealle päästäksensä kunkin kuvan tykö. Vastapäätä ovea oli seinässä komero ja siinä Urgin eli Kunjukhik, "Jumala yksin" ja tämän edessä alttari mattoineen ja uhrilahjoja paljon enemmän kuin muiden kuvien edessä.
Laama osoitti sitä ja sanoi sen olevan hyvän jumalan. Minäkin siis sanoin "salaam" ja pistin pienen antimen sen uhriarkkuun. Tämä näytti hyvin miellyttävän laamaa, sillä heti hän otti hyvänhajuista pyhää vettä ja priiskoitti sillä minun käsiäni kannusta, jossa riippui pitkiä "rakkauden nauhoja" ja antoi minulle näistä yhden muistoksi. Useimmat toivioretkeläiset kulkevat polvillansa temppelin holvissa, mutta vaikka minäkin tavallisesti pidän maassa maan tapaa, en kuitenkaan uskaltanut tätä temppua koettaa, jos niin, niin epämukavassa asennossa olisi päälleni hyökätty.
Ylilaama selitti minulle kaikki kuvat ja heitti aina kourallisen riisiä kuvan päälle, kun hän sen nimen mainitsi. Koetin painaa nuo nimet mieleeni, mutta takaisin palattuani ja muistelmia kirjoittaissani en niitä enään muistanut. — Temppelistä vei käytävä luostarin asuttuun osaan.
Keskellä laattiaa paloi lamppuja, s.o. suuria kupariastioita, joissa sydän paloi voissa; lamppujen vieressä oli pitkulaisia rukouskirjoja, painettu sille sileälle ja keltaiselle paperille, jota Tiibetissä tehdään eräänlaatuisesta puunkuoresta. Kirjojen vieressä oli rumpuja y.m. soittimia. Eräs kaksoisrumpu oli tehty kahdesta ihmisen pääkallosta. Näkyvissä oli myös muuan hirvittävä naamari, jota käytetään juhlatilaisuuksissa, jolloin rummut tärisevät, huilut soivat, porokellot kilittävät ja jymykello pauhaa. Tällöin lienee meteli, laamojen vielä hurjasti hyppiessä, huumaavaa ja rukouksia tuskin kuuluukaan. Tätä rymyä en minä kuitenkaan saanut omin korvin kuulla. Kun laamat ovat temppelissä koko päivän, nauttivat he runsaasti teetä, jossa on voita ja suolaa seassa ja jota pikkumunkit heille kulhoissa kantavat. Tuntikausia ovat he polvillansa ja rukoilevat "jumalien jumalaa" kaikkien pyhimysten yhteyttä, joka on yhtynyt kolminaisuudeksi nimeltä Kunjuksum, s.o. kolme jumaluutta.
Muutamat selittävät tällä kolminaisuudella tarkoitettavan ilmaa, vettä ja tulta, jotka tiibettiläisen käsityksen mukaan kuvaavat puhetta, laupeutta ja elämää. Yksi budhalaisuuden pääoppia on käsky kunnioittamaan isää ja äitiä ja kielto tekemästä väärin lähimmäisellensä. Tiibettiläisten pyhissä kirjoissa (joita muuten on 800 nidosta nimellä Kajar) selitetään taivaan (devo) olevan vapaan kaikista ihmiselämän huolista, täynnä rakkautta ja riemua ja että siellä hallitsee jumala, jonka pääominaisuus on rajaton hyvyys ja tämän apuna on lukematon määrä opetuslapsia (khan-khab), joiden tehtävänä on laupeuden harjoittaminen ihmislasten joukossa. On erinkaltaisia onnen ja onnettomuuden välitiloja, kuin myös helvetti, jossa syntisten sielut vaivataan tulessa ja jäässä. "Jumala näkee ja tietää kaikki ja hän on kaikkialla, mutta me emme häntä voi nähdä, ainoastaan opetuslapset hänen näkevät ja saavat häntä puhutella", sanoi minulle vanha opastaja laama.