Luostarit ovat tavallisesti hyvin rikkaita, sillä Tiibettiläiset ovat sangen taika-uskoisia ja laamojen orjuuttamaa kansaa, ja laamat eivät suinkaan ole taitamattomia kaikilla keinoilla kiskomaan rahoja taitamattomalta kansalta. Laamat harjoittavat sen ohessa rahakauppaa, lainaten rahoja korkeata kuukausikorkoa vastaan. Ellei maksa seuraa määräpäivänä, otetaan lainanottajan tavarat takavarikkoon, mutta jos ei summaa ja sen korkoa siten saada kokoon, joutuu velkamies luostarin orjaksi.
Laamojen lihavat kasvot kyllä näyttivät, että he muutamista paastoistaan huolimatta yleensä eivät huoli mitään puutetta kärsiä ja epäilemättä viettävät he huoletonta, mukavaa ja osittain ylöllistäkin elämää, monestipa myös tuhlaavaista, hekumallista ja turmioon viepää oloa.
Suuremmilla luostareilla on vuotuista valtioapua. Suuria summia saadaan myös toivioretkeläisten uhreista ja heiltä otetaan kaikenlaisilla keinoilla, joita vähemmän uskonnollisessa maassa kuin Tiibetissä pidettäisiin luvattomina, jopa rikoksellisinakin. Jokainen Tiibetin tuntia tietää, että Tiibetissä varakkaita ovat ainoastaan kaupunkilaiset, dakut ja laamat ja että kaikki muu kansa on perin köyhää, munkit kun imevät itsellensä kaiken maan mehun ja ytimen. Kansa pidetään täydellisessä tietämättömyydessä ja harvoin tapaa maallikkoa, joka osaisi edes lukea, saatikka kirjoittaa. Kaikki täytyy tapahtua laamojen kautta. Laamatalot asukkaineen ja maineen ovat vapaat kaikista veroista ja maksoista, ja jok'ainoa laama ja laamanalku saa elinkautiseksi eläkkeekseen tsambaa, tilliteetä ja suolaa. Laamoiksi otetaan kaikista kansanluokista, olkoot sitte kunniallisia, ihmismurhaajia, varkaita tai roistoja, kaikki kelpaa laamojen veljeskuntaan. Yksi tai kaksi jäsentä kustakin tiibettiläisestä perheestä tekee luostarilupauksen ja joutuu "laamaksi" ja täten saavat munkit suuren vallan perheissä, niin hyvin vakinaisten kuin paimentolaisten joukossa. Tuskin laskee liikoja, jos sanoo, että Tiibetissä toinen puoli miehistä väestöä on laamoja.
Joka luostarissa on laamanalkuja (khibbi) sekä taitamattomia ja rappiolle joutuneita laamoja ylempien laamojen orjina, jotka toimittavat luostarin kaikki karkeammat työt. Näillä on puku ja ajeltu pää aivan samoin kuin ylemmillä laamoilla, mutta ovat vaan palvelioita eivätkä ota välitöntä osaa luostarin asioihin. Laaman- ja munkinalut otetaan jo nuorina laamataloihin ja opinnoissa heitä harjoitetaan kauvan vanhempien laamojen johdon ja tarkastuksen alaisina. Alemmat tunnustavat ylemmille rikoksensa. Monet tutkinnot onnellisesti suoritettuaan tulee heistä itse kustakin oikea laama, joka sana merkitsee "ylhäistä pappia". Toisinaan munkinalutkin ottavat osaa niihin eriskummallisiin uskonnollisiin menoihin, joita laamat puettuina eläinten nahkoihin y.m. hypyillä, lauluilla, kelloilla, torvilla, huiluilla ja rummuilla rymyten ja ruumistansa väännellen toimittavat.
Jokaisella isolla luostarilla on esimiehenä ylilaama, jota nimeä ei ole sekoitettava Dalailaamaan, päälaamaan, joka on budhalainen "paavi" Lassassa ja jonka sielu muka pääsee vaeltamaan toisesta ruumiista toiseen. Kaikki laamat syövät, juovat ja makaavat yhdessä, paitsi ylilaama, jolla on oma majansa.
Yhden kuukauden kunakin vuonna elävät laamat kokonaan erillään muista, harjoittavat hartautta eivätkä saa puhua luotua sanaa. He paastoovat 24 tuntia erältänsä, jolloin nauttivat ainoastaan hiukan teetä ja voita. Ei silloin myös nuuskata eikä syljetä, jotka muuten ovat yleisimpiä Tiibettiläisten tapoja.
Laamat tahtovat muitten ihmisten pitämään heitä erehtymättöminä ja tällä perustuksella he vaativat ja saavat kunnioitusta ja sokeata luottamusta kansalta, joka heitä elättää ja vaatettaa. Minä havaitsin laamojen yleensä olevan älykkäitä, mutta raakoja, julmia ja epärehellisiä; samaa sanoivat myös ne sorretut alkuasukkaat, jotka eivät mitään muuta mieluummin halua, kuin päästä vapaaksi laamojen ikeestä.
Laamat käyttävät hyödyksensä sitä suurta taitamattomuutta, jossa heidän on, onnistunut pitää kansaa, ja sen nojalla he väittävät omistavansa salaisia tietoja, joiden avulla he pystyvät parantamaan tauteja, saamaan ilmi murhaajia ja varkaita, muuttamaan virtojen suuntaa ja aikaansaamaan äkkinäisiä myrskyjä. He sanovat lumoavansa ne pahat henget, jotka tauteja synnyttävät. Totta onkin, että laamat, arvattavasti hypnotiseeraamalla, panevat potilaansa näkemään näkemättömiäkin ja havaitsemaan esineitä, joita todellisuudessa ei heidän lähellänsä ole. Täten on selitettävissä ne monet jutut Budhan ilmestyksistä, näyistä ja hengistä, joita tietämättömälle kansalle uskotellaan ja joilla kansaa pelotellaan säästöjänsä luostarille lahjoittamaan. — Henkien manaukset, villit tanssit ja tainnuksiin menemiset ovat tässä kohdin tärkeitä temppuja.
Laamanalut tekevät luostariin mennessään puhtauden lupauksen, jota ei kuitenkaan aina pidetä, harjoittavatpa vielä inhottavimpiakin paheita. Siksi onkin tavallisesti keski-ikäisillä laamoilla niin iljettävä muoto.
Kaikilla isommilla luostareilla on palveluksessaan yksi tai useampia kuvanveistäjiä ja piirtäjiä, jotka samoelevat piirikunnassaan ristiin rastiin, kapuelevat vaikeimmin päästäville paikoille ja hakkaavat kiviin ja kallioihin tuon iänikuisesti yksitoikkoisen ja kaikkialla esiytyvän tiibettiläisen rukouksen: "Omne mani padme hun!" Kerran onnistui minunkin muiden näkemättä vaivalla ja vastuksella saada haltuuni kaksi sellaista isohkoa kiveä, joissa on tuo sama kirjoitus.