Hän kiitti heitä heidän kauniista aikeestaan ja lupasi omista varoistaan suorittaa ne 50 kreutzeriä, jotka menevät jokaisen hakemuksen varustamiseen leimamerkillä. Yhtä hän vain vielä pyytää. Kirjoittakoon jokainen paperille, minkä nimen on valinnut.
— Olemme kaikki valinneet saman nimen — vastasi Kraplovácz.
— Koko virkamiehistö!
— Koko virkamiehistö!
— Ja mikähän se ihmenimi on, johon niin olette hassahtuneet? — kysyi Ösfalvy uteliaana.
Kraplovácz vähäisen epäröi, sitte rohkaisi mielensä.
— Kunnioituksesta rakastettuun esimieheemme muutamme kaikki nimemme Ösfalvyksi.
Rakastettu esimies oli heittää lähettiläät ulos ovesta. Olivatko he menettäneet järkensä? Mikä typeryys! Ösfalvy on vanha, ikivanha nimi ja suku. Sillä on traditsiooneja, loistava menneisyys…
Kraplovácz oli loukattu.
Hän kysyy tuntehikkaasti, alentaisiko se heidän rakastettua esimiestään, jos he ottaisivat hänen nimensä? Olkoon vakuutettu, että he tulevat sitä kunnioittamaan ja ylpeydellä käyttämään.