Gabriellan kasvot kirkastuvat vähitellen — tulevat loistavammiksi. Näyttää siltä, että yksityiset katkelmat Jenön puheesta kuitenkin ovat vaikuttaneet häneen.
Jenö tulee rohkeammaksi ja jatkaisi itsepuhdistustaan, mutta "tytyty-tshitshitshi" kaiuttaa häkin pieni asukas hänen puheesensa, riitelee hänen kanssaan, ikäänkuin ei pitäisi hänen käytöstään oikeutettuna, juurikuin ei olisi taipuvainen minkäänlaiseen anteeksiantoon.
Nuorukainen vaikenee, hän väsyy kilpailemiseen, lintunen on voittanut… Hänellä olisi vielä paljon sanottavaa, Gabriella odottaa jännitetyllä uteliaisuudella — melkein ahnaasti riippuu hän häneen huulistaan.
— Jatkakaa … jatkakaa, rakas Jenö! — kehottaa hän nuorukaista.
— En kykene — vastaa tämä — kurkkuni on käynyt kuivaksi ja päätänikin jo alkaa kivistää siitä!
— Mistä?
— Teidän lintunne laulusta.
— Vai niin! Sehän on helposti autettavissa — vastasi nainen hymyillen.
Sen sanottuaan hän nousee ylös ja astuen häkin luo peittää sen huivilla.
— Oletko vaiti, sinä ilkiö! — lausuu hän vaienneelle linnulle. Sen jälkeen hän, ojentaen kätensä Jenölle, istuu hänen viereensä: