Leo on syönyt sanansa!
Tänään aamulla käskin hänen mennä parturille sill'aikaa kuin pukeudun — hän menikin ulos — palasi myös takaisin — mutta parrakkaana! En uskonut silmiäni.
— Entä lupaus?
— Mikä lupaus? — kysyy hän viattomimmalla äänellä.
— Etkö luvannut Genuassa, tuona ihanana iltana, että ajauttaisit partasi?
— Lupasin, se on totta — vastaa hän salaisella, viekkaalla hymyllä — mutta en sitä täyttääkseni.
Olin muuttua kiveksi.
— Etkö aio pitää lupaustasi? — huudahdin suurimmalla suuttumuksella.
— Mielelläni sen tekisin — vastaa hän vähintäkään hämille joutumatta — mutta jo jonkun aikaa on hampaitani särkenyt, pelkään niitten vilustuneen. Siten käy usein niille, jotka kerran ovat tottuneet partaa pitämään, ja sentähden olen päättänyt taas kokonaan parroittua.
Maahan sortuneena tuijotin ääneti eteeni.