Tämän kuultuani läksin tieheni, kiiruhdin virkahuoneeseni, kirjoitin sinulle tämän kirjeen ja nyt menen kotia sillä lujalla päätöksellä, että heiluttelen koipiani oikein hiton lailla. Kasvakoon partasi!
Uskollinen ystäväsi Arthur."
Minä olin kukistettu — mutta Leo oli niin jalosydäminen, että teki kääntymyksen varsin helpoksi. Hän peitti minut suuteloilla:
— Älköön kumpikaan meistä hallitko, jakakaamme valta.
Oi Leo!
Budapest, toukok. 30.
Minka kävi tänään ensi kerran, matkalta palattuamme, miehensä seurassa meitä tervehtimässä.
Astuttuaan sisään hän syleilee minua ja jää sitten kummastuneen näköisenä Leon eteen seisomaan, katsoen häneen ikäänkuin ei tuutisi häntä.
— Eihän se vain ole miehesi?
— On se!