Tämä on kysymys; siihen hän itsekin vasta tänään keskipäivällä saa vastauksen. Se on totta, että hän jo aikaisesta nuoruudestaan asti ei ole tuntenut itseään nollaksi, ja kun hän kirjoitti johtavia artikkeleja maaseutulehtiin, häämöitti hänen mielessään jotain sellaista, että hänelle käy ahtaaksi — Macedonia.
Kello on kahdeksan — hän suurusti. Teetä, kaksi munaa ja kinkkua. Pittin oli tapana syödä suurukseksi kaksi munaa, Foxin kinkkua. Varmuuden vuoksi hän söi sekä munaa että kinkkua; ellei hänestä tule Pitt, tulee ehkä Fox. Hän olisi vielä tahtonut syödä päälliseksi käristettyä silavaa, sillä se on Károly Eötvösin suurus — mutta ei sattunut olemaan silavaa kotona.
Ottaessaan hattunsa naulakosta juohtuu hänen mieleensä: vielä on aikaa, vielä saatat ilmoittautua sairaaksi…
Mutta ei! Sen ajatuksen hän torjuu pois arvottomana. Mitä ajattelisi hänestä hänen vaimonsa, joka jo oli kutsunut kaikki ystävänsä tähän premieeriin.
Sumuisessa, syksyisessä tunnelmassa hän näkee Kansallismuseon uljaan, kauniin pylväistön ilmestyvän eteensä. Kuinka hyvä olisi päästä ylihuoneen jäseneksi! [Yli- eli magnaattihuone on pitänyt istuntonsa Unkarin kansallismuseon rakennuksessa, jonka vieressä on alihuoneen kokoushuone. Museorakennuksen edustalla seisoo Unkarin suurimman eepillisen runoilijan János Aranyin kuvapatsas, jonka jalustaa koristaa hänen kirjoittamansa Toldi-nimisen eepoksen päähenkilön kuva. Suoment muist.] Sillä ei ole vaalipiiriä, sen ei tarvitse puhua; vaikkapa kaiken ikänsä vaikenee ja äänestää, ei sekään tee mitään!
Hän pysähtyy János Aranyin kuvapatsaan eteen, hänen silmänsä kääntyvät Nikolaus Toldiin. Kuinka rohkeana, uljaana istuu siinä sankari! Ja yht'äkkiä hänkin alkaa rohkaistua… Onhan hän aina ollut puhuja; parempaa maljanesittäjää kuin hän ei olisi koko komitaatista hakemallakaan löytänyt. Hän vaan nousi ylös ja aatteet jo välähtivät hänen päässään ja sanat tulvailivat hänen huulilleen… Jos joku rohkeni siihen jotain pistää väliin, sai hän heti sanan sanasta. Mitäpä hän siis pelkää, mikä häntä vapisuttaa? Osaahan unkarilainen — jos ei muuta — ainakin puhua! Kummaa, että esi-isämme Árpád aseella, eikä onnistuneella puheella, hankki itselleen tämän maan. Mikä niinmuodoin häntä peloittaa? Hja, tietysti — toista on komitaatti, tuttu piiri, sukulaiset, ystävät, jotka odottavat hänen esiintymistään, jotka ovat niin varmat siitä, että jos tämä mies nousee puhumaan — hän ei lausu tyhmyyksiä!
Mutta valtiopäivät! … uusi yleisö … epäilevät puoluelaiset … häijy oppositsiooni … väijyvät lehterit … viekkaat ja ilkeät sanomalehtikertojat!…
Suuremmalla päättäväisyydellä ei vielä koskaan mikään valtiopäivämies ole antanut päällystakkiaan vahtimestarille kuin hän. Hän tiesi että tänään päivällisen aikana, ennen kello kahta tuossa naulakossa on riippuva joko hänen palttoonsa taikka hän!…
Hän astuu istuntosaliin…
Käy istumaan…