"Kyllä, näin varmaan."
"Miehenkö vai naisen?"
Tohtori Mortimer sai omituisen ilmeen silmiinsä ja alensi äänensä kuiskaukseksi vastatessaan:
"Herra Holmes, ne olivat tavattoman suuren koiran!"
KOLMAS LUKU.
Arvoitus.
Minä tunnustan, että nämä sanat kuullessani kulki väristys pitkin selkääni. Värähdys tohtorin äänessä osoitti, että hänkin oli syvästi liikutettu kertomuksestaan. Holmes nojautui innokkaana eteenpäin, ja hänen silmänsä säihkyivät tavalla, joka osoitti hänen suuresti kiintyneen asiaan.
"Te näitte sen?"
"Yhtä selvästi kuin nyt näen teidät."
"Ettekä sanonut mitään?"