"Eikö tämä ole ihanaa", huudahti Gabriella, tarttuen molemmin käsin minun käsivarteeni. "Oi, John, kunpa me voisimme näitten aaltojen harjalla purjehtia pois ja jättää kaikki surumme rannalle!"
"Mitkä ovat ne surut, joista tahtoisit päästä", kysyin minä. "Etkö tahtoisi mainita minulle niitä, että voisin auttaa sinua niitä kantamaan?"
"Minulla ei ole sinulta mitään salattavaa, John", vastasi hän. "Niinkuin hyvin tiedät on isämme kummallinen käytös meidän suurimpana huolena. Eikö meistä kaikista tuntuisi ikävältä että mies, joka on näyttänyt niin mainiota osaa maailmassa, hiipii kaukaisesta loukosta toiseen ja että hän tahtoo suojella itseään teljillä, lukoilla ja korkeilla aidoilla, ikäänkuin hän olisi tavallinen varas, joka tahtoo paeta lain kättä? Tämä on meidän huolenamme. John, emmekä me voi poistaa isämme levottomuutta."
"Mistä syystä on hän levoton?" kysyin minä.
"Sitä en tiedä sanoa", vastasi hän vilpittömästi. "Minä tiedän vaan sen verran että hän luulee hengenvaaran uhkaavan häntä, ja että tämä vaara syntyi hänen ollessaan Indiassa. Mutta minä tiedän yhtä vähän kuin sinäkään mistä se aiheutuu."
"Veljesi tietää salaisuuden", huomautin minä. "Minä tulin siihen johtopäätökseen, kun joku aika sitten puhuin hänen kanssaan siitä asiasta. Ja minä ymmärsin myös ettei se ole mikään luuloteltu vaara."
"Kyllä hän tietää kaikki samoin kuin äitinikin, mutta he ovat aina pitäneet tietonsa minulta salassa", vastasi hän. "Isäparkani on nykyään levottomampi kuin tavallisesti. Yöt päivät hän vapisee ja pelkää. Mutta nyt tulee pian lokakuun viides päivä, ja sen jälkeen hän taas muuttuu tyynemmäksi."
"Kuinka sen tiedät", kysyin minä hämmästyneenä.
"Kokemuksesta", vastasi hän vakavasti. "Lokakuun viidentenä päivänä on hänen levottomuutensa aina noussut korkeimmilleen. Monena vuotena on hänellä tänä päivänä ollut tapana telkeä Mordaunt ja minut huoneisiimme ettemme näkisi mitä mahdollisesti tapahtuisi. Mutta me olemme aina huomanneet että hän sen jälkeen on tullut paljoa tyynemmäksi ja elänyt verrattain rauhallisesti, kunnes taas olemme lähestyneet lokakuun viidettä päivää."
Syyskuu oli loppumaisillaan ja minä huomautin: