"Siinä tapauksessa voimme me puhua hänen kanssaan, kun kerran olemme täällä", sanoin minä. "Jos en erehdy tulevat he nyt pihalta."
Vielä puhuessamme me kuulimme että raskas käytävän portti lyötiin kiinni, ja muutaman minuutin kuluttua näimme kaksi olentoa pimeässä lähenevän meitä. Toinen oli pitkä ja hoikka, toinen lyhyt ja paksu. He puhuivat niin innokkaasti etteivät huomanneet meitä ennen kuin olivat menneet portista ulos.
"Hyvää iltaa, herra Mc Neil", sanoin minä ja astuin muutaman askelen eteenpäin Wigtownin asiamiestä kohden, jonka tunsin.
Pienempi noista kahdesta miehestä käänsi kasvonsa minuun, kun minä puhuin, ja näytti etten minä ollut häntä väärin tuntenut. Mutta pitkä mies hypähti muutaman askelen taaksepäin ja näytti olevan kovasti liikutettuna.
"Mitä tämä on, herra Mc Neil", huudahti hän puoleksi hillityllä äänenpainolla. "Näinkö te pidätte lupauksenne? Mikä on tarkoituksenne?"
"Älkää huolestuko kenraali! Älkää huolestuko", sanoi pieni lihava mies rauhoittavalla äänellä, jolla säikähtynyttä lasta puhutellaan. "Tämä on nuori Fothergill West Branksomesta. Mutta minä en ymmärrä syytä miksi hän on tullut tänne tänä iltana. Teistä tulee kaikessa tapauksessa naapurukset, ja sen tähden minä tahdon esittää teidät toisillenne. Herra West, tämä on kenraali Heatherstone, joka aikoo asettua Cloomber Halliin asumaan."
Minä ojensin käteni pitkälle miehelle, joka puolittain vastahakoisesti pusersi sitä.
"Lähdin tänne", sanoin minä, "koska näin valoa ikkunoista ja luulin jotakin olevan tekeillä. Minua ilahuttaa tänne tuloni, koska siten sain tilaisuuden tehdä tuttavuutta kenraalin kanssa."
Puhuessani tiesin Cloomber Hallin uuden vuokralaisen tuijottavin silmin katselevan minua. Kun olin lakannut puhumasta, ojensi hän pitkän, vapisevan käsivartensa ja käänsi vaunun lyhdyn niin että valo siirtyi minun kasvoilleni.
"Herra Jumala, Mc Neil", huudahti hän samalla säikähdystä osottavalla äänellä, "tuo mieshän on ruskea kuin suklaatti. Hän ei ole englantilainen. Ettehän te ole syntynyt Englannissa? Oletteko ehkä?"