Vanha mies pudisti harmaata päätään ja katsoi miettivästi usvaista taivaanrantaa. Viimein hän sanoi:
"Jos tuuli tulee lännestä, on kyllä vaara tarjona. Katsokaa tuota laivaa! Minä luulen että kapteeni iloitsee sydämestään, kun hän pääsee turvalliseen Clydeen."
"Näyttää siltä kuin se seisoisi ihan liikkumattomana", huomautin minä, katsellen tuota suurta laivanrunkoa. "Kentiesi me sittenkin erehdymme myrskyn suhteen."
Vanha mies nauroi täyttä kurkkua ja lähti käydä luhnustamaan katkorappohaavi kädessään. Sisareni ja minä kävimme verkalleen kotia päin.
Vähää myöhemmin menin minä isäni työhuoneeseen saadakseni tietää, olisiko minulla jotakin tehtävää, sillä vanhus oli kiintynyt erään uuden kirjateoksen kääntämiseen, joka käsitteli itämaista kirjallisuutta, ja minun täytyi sillä aikaa yksin hoitaa ja pitää huolta koko maatilasta.
Hän istui suuren neliskulmaisen pöydän ääressä kirjastossaan. Hänellä oli edessään semmoinen läjä kirjoja ja papereita, etten minä huoneeseen astuessani nähnyt hänestä muuta kuin muutamia harmaita hiuksenhaivenia. Minut huomattuaan hän lausui:
"Rakas poikani, minä olen kovin pahoillani siitä että sinä niin vähän tunnet sanskritia. Kun minä olin sinun ijässäsi, puhuin minä sekä tätä jaloa kieltä että myös tamulin- ja malajinkieltä ja useampia murteita."
"Minä olen todellakin pahoillani, etten ole perinyt isän hyvää kielipäätä", vastasin minä.
Isäni jatkoi:
"Minä olen alkanut työn, joka, jos sitä vaan jatkettaisiin polvesta polveen, tekisi West-nimen kuolemattomaksi. Työ ei ole mitään sen vähempiarvoista kuin että me julkaisemme englanninkielisen käännöksen Djarmaasta, alkulauseella, joka tekee selkoa Brahman opista ennen Sakjamunia. Suurinta ahkeruutta käyttämällä voi olla mahdollista että minä ehdin saamaan suurimman osan alkulausetta valmiiksi ennenkuin kuolen."