Jyrisevällä äänellä huudahti hän ymmärrettävällä englanninkielellä:
"Tämä paikka on pyhä. Täällä vajoudutaan rukoukseen ja mietiskelyyn teurastuksen ja murhan sijasta. Vetäytykää takaisin ettei jumalien viha teitä kohtaisi!"
"Menkää tieltä ukko", huudahdin minä. "Te joudutte itse vaaraan, jos ette ole varoillanne."
Minä huomasin että Iranilaiset rohkaistuivat ja että oma väkeni epäröi. Nähtävästi täytyi minun esiintyä tarmokkaana, jos mieli päästä voitolle. Minä riensin siis tykkiväen etunenässä eteenpäin. Vanhus seurasi meitä kädet levitettynä, ikäänkuin olisi tahtonut pidättää meidät. Mutta kun ei minulla ollut aikaa viivytellä pikkuasioissa lävistin minä hänen ruumiinsa miekallani samassa silmänräpäyksessä kun eräs ylikonstaapeli ratsupyssyllään antoi hänelle iskun päähän. Vanhus kaatui silmänräpäyksessä maahan. Nähdessään hänen kaatuvan päästivät afganilaiset kauhun ja hämmästyksen huudon. Indialaiset, jotka olivat olleet halukkaita peräytymään, tulivat nyt avukseni ja pian oli voittomme täydellinen. En luule ainoankaan miehen päässeen hengissä solasta.
Tappiomme oli mitätön, — ainoastaan kolme kuollutta ja viisitoista haavoittunutta. Me otimme heidän lippunsa, joka oli väriltään viheriä, ja jossa oli luettavana koraanista otettu värssy.
Kun kaikki oli päättynyt, tähystelin minä nähdäkseni vanhuksen ruumiin, mutta se oli kadonnut, vaikka minä en voi käsittää, miten se oli tapahtunut. Hänen verensä tulkoon hänen omalle päälleen! Hän olisi vielä elänyt, jos ei hän olisi tahtonut, kuten konstaapelit sanovat Englannissa, "ehkäistä upseeria hänen velvollisuutensa täyttämisessä."
Minä olen nyt saanut kuulla että hänen nimensä oli Choolab Shah ja että hän oli suuri ja pyhä buddhalainen. Häntä pidettiin profeettana ja hän Voi tehdä ihmetöitä. Kerrottiin että hän asui juuri tässä luolassa, kun Tamerlan kulki tätä tietä vuonna 1397. Minä menin luolaan ja minusta on ihan käsittämätöntä, miten ihminen olisi saattanut siellä viikkoakaan viettää. Luola oli ainoastaan neljä jalkaa korkea ja sitä paitsi pimeä ja kostea. Puupenkki ja vaatimaton pöytä oli koko huonekalusto. Pergamenttirullia, jotka olivat täynnä hieroglyyfikirjoitusta, oli sekaisin kaikkialla.
Niin, nyt on hän mennyt siihen maahan, jossa rauhan evankeli voittaa kaikki pakanalliset noitatemput. Rauha hänelle!
Elliot ja. Chamberlain eivät saaneet kiinni ketään niistä, jotka pakenivat suuren solan kautta. Minä olen päivän sankari. Nyt voin ajatella korotusta. Minun täytyy kumminkin hankkia jotakin syötävää sillä minä olen "valmis kuolemaan nälkään." Kunnia on ihana, mutta ei sillä voi elää.
Lokak. 6 p. kello 11 a.p. — Minä koetan niin selvästi ja tyynesti kuin mahdollista kertoa mitä viime yönä tapahtui.