"Minä myös", sanoi vanhempi mies.
"Mitä sitte?"
"Hiljaa. Kuulkaa."
Me kaikki kuuntelimme jonkun minuutin ajan, jolloin tuuli vonkui savupiipussa ja rämyytti rikkinäistä akkunaa.
"Ei se ollut mitään", sanoi Lesage lopuksi nauraen hermostuneesti.
"Myrsky väliin synnyttää kummallisia ääniä."
"En minä mitään kuullut", sanoi Toussac.
"Hiljaa", huusi toinen. "Taas kuului."
Kova kasvava melu kuului myrskyn seasta, sellainen raivoisa ääni, joka kuului syvältä alhaalta ja kimeni teräväksi ulvonnaksi.
"Koira!"
"Verikoira!"