"Pelasti henkenne? Kenen käsistä?"
"Kahden salaliittolaisen käsistä, joiden tuumat olin sattunut saamaan tietooni."
"Ah!" Hänen poskensa karahtivat yhtäkkiä punaisiksi.
"He olisivat tappaneet minut, jos vain hän ei olisi joutunut väliin."
"Hänen tarkoituksiinsa ei sovi vielä, että teille mitään pahaa tapahtuu. Hänellä oli syynsä saada teidät Grosboisiin. Vaan minä olen ollut hyvin avomielinen ja suoravainen teille, ja minä vaadin, että tekin olette samoin minulle. Oletteko Englannissa oloaikananne — rakastunut?"
Kaikki mitä serkkuni oli puhunut, oli minusta tuntunut varsin kummalliselta, ja tämä kysymys keskellä vakavaa keskustelua oli kummallisin kaikista. Vaan suora kysymys vaatii suoran vastauksen, ja minä en epäröinyt.
"Englannissa minulla on vieläkin maailman kaunein ja suloisin tyttö", sanoin. "Eugenie on nimensä, Eugenie de Choiseul, vanhan kreivin veljen tytär."
Vastaukseni näytti tyydyttävän varsin suuressa määrin serkkuani. Hänen suuret, mustat silmänsä loistivat ilosta.
"Oletteko hyvin kiintynyt häneen?"
"En saavuta iloani ennen kuin saan taas nähdä hänet."