Näin mielikuvituksessa vietyään kuulijakuntansa ylängön laelle, jätti hän sen sinne kiikkiin sillan suistuttua syvyyteen ja siirtyi kuvailemaan tuon ihmeellisen maan vaaroja ja houkutuksia. Henkilökohtaisista seikkailuista hän puhui vähän, pannen pääpainon tieteen korjaamalle runsaalle sadolle ylätasangon rikkaan imettäväis-, lintu-, hyönteis- ja kasvimaailman tultua tutkimuksen piiriin. Varsinkin coleoptera — kovakuoriaiset — ja lepidoptera — perhoset olivat runsain lajivarastoin olleet täällä edustettuina, ja muutamina viikkoina oli edellisiä saatu säilöön neljäkymmentäkuusi ja jälkimäisiä yhdeksänkymmentäneljä uutta lajia. Yleisön mielenkiinto kohdistui kuitenkin parhaastaan suuriin eläimiin, varsinkin niihin suuriin eläinlajeihin, joiden oli luultu jo aikoja sitten kuolleen sukupuuttoon. Hän esitti niitä pitkän luettelon, mutta piti luultavana, että se karttuisi huomattavasti, kunhan paikka perusteellisemmin tutkitaan. Hän ja hänen toverinsa olivat nähneet vähintäinkin kaksitoista eläintä, useimmat kaukaa, jotka eivät voineet olla mitään tieteen tähän asti tuntemia lajeja. Hän mainitsi esimerkkeinä käärmeen, jonka siniseen vivahtava purppuranvärinen ruumis oli ojentuneena ollut viidenkymmenenyhden jalan pituinen, sekä suuren valkean olion, luultavastikin imettäväisen, joka pimeässä loisti fosforinvaloisena. Hän puhui myös suuresta mustasta yöperhosesta, jonka puremaa intiaanit olivat pitäneet hyvin myrkyllisenä. Paitsi näitä aivan uusia lajeja, oli ylängöllä runsaasti tunnettuja esihistoriallisia eläinmuotoja, joista jotkut polveutuivat aina jurakaudelta saakka. Näiden muassa mainitsi hän jättiläismäisen ja luonnottoman stegosauruksen, jonka mr Malone oli nähnyt juomassa järven rannalla ja jonka kuva oli piirustettu tuon kuolleen ameriikkalaisen matkamiehen luonnoskirjaan, hänen, joka ensimäisenä oli käynyt tässä vieraassa maailmassa. Hän kuvaili myöskin iguanodonia ja pterodaktylia — kahta ensimäiseksi kohtaamaansa ihmettä.
Sitten saattoi hän kuulijansa jännittyneinä pidättämään henkeänsä tekemällä selkoa noista kauheista lihaasyövistä dinosaurioista, jotka monta eri kertaa olivat vainonneet retkikunnan jäseniä, ollen kaikista heidän kohtaamistaan eläimistä peljättävimpiä. Sitten siirtyi hän kuvailemaan valtavaa ja saaliinhimoista phororachus-lintua ja suurta hirveä, joka vielä nytkin kuljeksii tuolla ylängöllä. Mutta vasta alettuaan puhua Keskusjärven mysterioista hän saattoi yleisön mielenkiinnon ja jännityksen äärimmilleen. Täytyi nipistää käsivarttansa tullakseen vakuutetuksi siitä että oli hereillään, kun kuuli tuon viisaan ja käytännöllisen professorin tasaisella äänellä kertovan tavattoman suurista kolmisilmäisistä kalaliskoista ja mahtavista vesikäärmeistä, joita eli tässä velhomaisessa järvessä. Sitten hän lausui muutaman sanan intiaaneista ja ihmeellisestä ihmisenmuotoisten apinoitten siirtokunnasta; hän mainitsi näiden apinoitten epäilemättä edustavan Javan pithecantropusta korkeampaa astetta sekä että ne ovat lähempänä n.k. "puuttuvaa rengasta" kuin mikään tähän asti tunnettu eläinlaji. Lopuksi hän kuulijakunnan riemuksi kuvaili professori Challengerin keksimää sangen nerokasta mutta perin vaarallista ilmapurjehduskojetta sekä päätti muistosta haipumattoman esityksensä kertomalla, miten retkikunta vihdoin pääsi pois ylängöltä ja voi alkaa paluumatkansa sivistyneeseen maailmaan.
Oli toivottu että asian käsittely olisi päättynyt tähän sekä että upsalalaisen professori Sergiuksen esittämä kiitos- ja onnittelulauselma olisi saavuttanut kaikkien yhteisen suostumuksen, mutta pian huomattiin, että asia ei päättyisi niin tyynesti. Illan kuluessa oli silloin tällöin päässyt ilmoille vastalauseentapaisia, ja nyt nousi paikaltaan edinburgilainen tohtori James Illingworth. Tri Illingworth kysyi, eikö oikaisuehdotuksen pitäisi tulla lausutuksi ennen päätöksen tekoa.
Puheenjohtaja: "Tietysti, jos sellainen katsotaan tarpeelliseksi esittää."
Tri Illingworth: "Teidän armonne, pahoin pelkään että asian laita on sellainen."
Puheenjohtaja: "Alkakaamme siis heti."
Professori Summerlee, joka on hypähtänyt paikaltaan: "Sallittakoon minun saada ilmoittaa, teidän armonne, että tämä henkilö on minun personallinen vihamieheni aina siitä ajasta asti, jolloin polemiseerasimme Quaterly Journal of Sciencessä bathybiuksen todellisesta luonnosta."
Puheenjohtaja: "En katso voivani puuttua henkilökohtaisiin suhteisiin. Jatkakaa."
Oli paikotellen hyvin vaikeata kuulla tri Illingworthin sanoja, sillä ne herättivät voimakkaan oppositsionin tutkimusmatkailijain ystävien taholta. Yritettiinpä tempaista puhuja alas korokkeelta. Mutta kun hän oli tavattoman kookas ja väkevä-ääninen, sai hän melusta huolimatta lopetettua puheensa. Ensi hetkestä asti oli ilmeistä, että hänellä oli salissa paljon ystäviä ja liittolaisia, vaikkakin ne muodostivat vain vähemmistön salin koko kuulijakunnasta. Suuri osa yleisöä näytti asettuneen valppaan puolueettomuuden kannalle.
Tri Illingworth lausui huomautustensa johdatuksessa korkeasti arvostavansa sekä professori Challengerin että professori Summerleen tieteellisiä ansioita. Hän valitti suuresti, että oli tahdottu nähdä jotain henkilökohtaista kaunaa hänen tieteellisen totuudenrakkautensa aiheuttamassa esiintymisessään. Hänen asemansa oli nyt aivan sama, kuin professori Summerleen viime kokouksessa. Silloin professori Challenger oli esittänyt muutamia väitteitä, joiden totuudenmukaisuuden hänen virkatoverinsa asetti kysymyksenalaiseksi. Nyt esiintyi sama virkatoveri samoin väittein, kuvitellen, ettei kukaan nousisi niitä vastustamaan. — ("Juuri niin, Ei", ja pitkä keskeytys, jonka aikana sanomalehtimiesten penkiltä voitiin kuulla professori Challengerin pyytävän puheenjohtajan suostumusta siihen, että hän saisi heittää tri Illingworthin kadulle.) — Vuosi sitten yksi mies väitti erinäisiä seikkoja. Nyt sensijaan neljä henkilöä toi kuultaviksi vielä hämmästyttävämpiä asioita. Tarvitsiko tämän lopullisesti todistaa mitään, varsinkin kun esitetyt selosteet olivat sisällöltään ja laadultaan äärettömän mullistavia ja epätodenmukaisia? Olihan tuoreita esimerkkejä miehistä, jotka olivat tulleet tuntemattomista seuduista valheellisin kertomuksin; ne oli liian hätäpikaa uskottu tosiksi. Näyttäytyisikö nyt Lontoon Zoologinen laitos yhtä herkkäuskoiseksi? Hän myönsi, että komitean jäsenet olivat luotettavia miehiä. Mutta ihmisluonto on niin monisäikeinen. Professoreitakin voi johtaa harhaan kunnian- ja maineenhimo. Me olemme kaikki kuin valkean ympärillä räpytteleviä perhosia. Kuuluisat metsästäjät tahtoisivat mielellään voida esittää juttuja, joiden rinnalla kaikkien muiden saavutukset olisivat vähäpätöisiä, ja sanomalehtimiehillä taas ei voi olla kuin yksi mieli suurta hälinää nostavien uutisten julkaisemisesta, vaikkakin sitten mielikuvitusvoiman täytyisi tulla tapahtuneitten asioitten avuksi. Kullakin komitean jäsenellä on ollut omat syynsä saada tulokset mahdollisimman suuriksi. ("Hävytöntä! Hävytöntä!") Hän ei tahtonut ketään loukata. ("Niinhän juuri teette!" Keskeytyksiä). Todistukset näiden ihmeellisten satujen todenperäisyydestä olivat tavattoman heikot. Mitä ne muka olivat? Joitakin valokuvia. Voidaanko väittää valokuvien tänä silmänkääntötemppujen aikana kelpaavan todistuskappaleiksi? Tässä esitettiin kertomus köydellä maahan laskeutumisesta, joka muka olisi tehnyt mahdottomaksi suurempien esineitten mukaanoton. Mahdollista, mutta ei vakuuttavaa. On sanottu lordi John Roxtonin väittäneen omaavansa phororachuksen pääkallon. Hän voi niin väittää, mutta sitä olisi hauska nähdä.