Sinä päivänä oli minulla paljon tehtävää. Söin aikaisin päivällistä Savage-klubissa Tarp Henryn kanssa, ja osittain kerroin hänelle seikkailuni. Hän kuunteli epäilyksen hymyn värehtiessä hänen kuopalleen painuneissa kasvoissaan ja nauroi menehtyäkseen kuullessaan, että professori oli saanut minut uskomaan.
"Veli hyvä, eihän sellainen ole mahdollista todellisessa elämässä. Ei kuka tahansa aivan odottamatta tee suuria löytöjä unohtaen sitten takeet löytöjen todellisuudesta. Jättäkää nuo jutut romaaninkirjoittajille. Mies miettii samallaisia kepposia, joita näkee joka päivä eläintieteellisen puutarhan apinahuoneessa. Kaikki on pelkkää lorua."
"Mutta tuo ameriikkalainen runoilija?"
"Ei semmoista ole ikinä ollut."
"Näinhän hänen luonnoskirjansa."
"Challengerin luonnoskirja."
"Olisiko hän piirtänyt eläimen?"
"No varmasti. Kukas muu?"
"Mutta valokuvat?"
"Miten lienee valokuvien laita. Tehän sanoitte vain nähneenne linnun."