Kadonnut pikajuna.
Herbert de Lernac, jota paraikaa Marseillessa odottaa kuolemantuomionsa täytäntöönpano, on tunnustuksellaan selittänyt erään vuosisatamme salaperäisimpiä rikoksia — tapauksen, joka luullakseni on kaikkienkin maiden rikoshistoriassa ennenkuulumaton. Vaikka virallisissa piireissä ollaan vastahakoisia puhumaan asiasta ja sanomalehdet ovat saaneet siitä niukasti tietoja, niin viittaa kuitenkin kaikki siihen, että tosiseikat vahvistavat tämän suurkonnan tekemän paljastuksen ja että ratkaisu mitä kummallisimmalle jutulle on vihdoinkin saatu. Asia on kahdeksan vuoden vanha ja sen merkillisyys jäi jossakin määrin varjoon sen valtiollisen hälinän takia, joka silloin jännitti yleisön mieliä; lienee siis paikallaan mainita sen kulku sikäli kuin olemme siitä selvää saaneet. Olen kerännyt tietoni sen-aikuisista Liverpoolin lehdistä, kuljettaja John Slaterin kuolemansyyn tutkimuksen pöytäkirjoista, ja Lontoon-Länsirannikon Rautatie-o.y:n papereista jotka ystävällisesti on annettu käytettäväkseni. Jutun vaiheet ovat lyhyesti seuraavat.
Kesäkuun 3 p:nä 1890 pyysi muuan herrasmies, joka ilmotti olevansa monsieur Louis Caratal, saada puhutella mr. James Blandia, Lontoon-Länsirannikon radan Liverpoolin keskusaseman päällikköä. Hän oli pieni mies, keski-ikäinen ja tummaverinen, niska niin köyryssä, että selkäranka nähtävästi oli viallinen. Hänellä oli mukanaan toveri, kookas ja vantteran näköinen mies, jonka kunnioittava sävy ja ainainen huomaavaisuus ilmaisi riippuvaista asemaa. Tämän ystävän tai seuralaisen nimeä ei mainittu, mutta muukalainen hän varmasti oli ja ihonsa tummasta väristä päättäen joko espanjalainen taikka etelä-amerikkalainen. Eräs omituisuus hänessä havaittiin. Hänellä oli vasemmassa kädessään pieni musta nahkasalkku, ja muuan teräväsilmäinen keskusaseman kirjuri huomasi tämän salkun olevan hihnalla kiinnitetyn hänen ranteeseensa. Mitään merkitystä ei siihen seikkaan pantu silloin, mutta myöhemmät tapaukset saattoivat sen jälleen puheeksi. Monsieur Caratal opastettiin mr. Blandin konttoriin, hänen kumppaninsa jäädessä ulkopuolelle.
Monsieur Caratalin asia toimitettiin joutuin. Hän oli samana ehtoopäivänä saapunut Keski-Amerikasta. Perin tärkeät asiat vaativat häntä Parisiin tuntiakaan hukkaamatta. Hän oli myöhästynyt Lontoon pikajunasta. Täytyi hankkia ylimääräinen. Raha ei mitään merkinnyt. Ajasta vain kysymys oli. Jos yhtiö jouduttaisi hänet matkaan, niin se saisi määrätä omat ehtonsa.
Mr. Bland painoi sähkökellon nappia, kutsui paikalle liikennepäällikkö Potter Hoodin ja sai sopimuksen kuntoon viidessä minuutissa. Juna oli lähtevä kolmen neljännestunnin kuluttua. Vähemmässä ajassa ei voitu saada linjaa varmasti vapaaksi. Rochdaleksi nimitetty voimakas veturi (n:o 247 yhtiön luetteloissa) liitettiin kahteen vaunuun, takana konduktöörivaunu kolmantena. Ensimäisen vaunun tarkotuksena oli yksinomaan heikentää heilumisen kiusallisuutta. Toinen oli tavallisuuden mukaan jaettu neljään osastoon, lähinnä veturia ensimäisen luokan istumaosasto, sitten ensimäisen luokan tupakkaosasto, toisen luokan istuma- ja perimäisenä tupakkaosasto. Ensinmainittu varattiin matkustajille. Toiset kolme jäivät tyhjiksi. Ylimääräisen junan konduktööri James McPherson oli ollut yhtiön palveluksessa monta vuotta. Lämmittäjä, William Smith, oli uusi mies.
Asemapäällikön konttorista lähtiessään monsieur Caratal yhtyi kumppaniinsa, ja kumpainenkin ilmaisi tavatonta hätäilyä. He maksoivat vaaditun hinnan, viisikymmentä puntaa viisi shillingiä, ylimääräisen junan tavallisen viiden shillingin taksan mukaan engl. penikulmalta, pyysivät opastamaan heitä vaunuun ja asettuivat paikoilleen heti, vaikka heille vakuutettiin, että linjan laittaminen vapaaksi veisi vielä runsaasti puoli tuntia. Sillävälin oli tapahtunut omituinen yhteensattuma konttorissa, josta monsieur Caratal oli juur'ikään poistunut.
Ylimääräisen junan tilaaminen ei varakkaassa liikekeskuksessa ole kovin harvinaista, mutta toki kahden sellaisen tilaaminen samana ehtoopäivänä. Tuskin oli mr. Bland kuitenkaan suoriutunut äskeisestä matkustajasta, kun jo toinen saapui samanlaisella pyynnöllä. Tulija oli mr. Horace Moore, sotilaallinen herrasmies, joka sen johdosta, että hänen vaimonsa oli äkkiä vaarallisesti sairastunut Lontoossa, väitti olevansa aivan ehdottomasti pakotettu matkustamaan hetkeäkään viipymättä. Hänen hätänsä ja tuskansa oli niin suuri, että mr. Bland koetti kaikkensa noudattaakseen hänen toivomustaan. Toisen ylimääräisen lähettäminen ei käynyt päinsä, sillä jo edellinen häiritsi säännöllistä paikallisliikennettä. Mutta saattaisihan mr. Moore ottaa osaa monsieur Caratalin junan kustannuksiin ja matkustaa toisessa tyhjässä ensimäisen luokan osastossa, ellei monsieur Caratal häntä omaan osastoonsa ottaisi. Sellaiselle järjestelylle oli vaikea nähdä mitään vastusta, mutta silti monsieur Caratal, kun mr. Potter Hood sitä hänelle esitti, jyrkästi kieltäysi ottamasta sitä kuuleviin korviinsakaan. Juna oli hänen, hän sanoi, ja hän vaati sen yksinomaisesti käytettäväkseen. Hänen tylyä vastarintaansa ei mikään suostuttelu pehmittänyt, ja aikeesta oli lopulta luovuttava. Mr. Horace Moore lähti asemalta suuressa tuskassa, kuultuaan että hänen ainoana apunaan oli tavallinen hidaskulkuinen juna, joka lähtee Liverpoolista kello kuudelta. Täsmälleen 4.31 asemakellon mukaan höyrysi liikkeelle Liverpoolin asemalta ylimääräinen juna, mukanaan köyryselkäinen monsieur Caratal ja hänen jättiläismoinen toverinsa. Linja oli silloin avoin, ja vasta Manchesterissä oli pysähdyttävä.
Lontoon-Länsirannikon radan junat kulkevat siihen kaupunkiin asti toisen yhtiön raiteita, ja ylimääräisen olisi pitänyt olla siellä jo hiukan ennen kuutta. Neljännestä yli kuuden herätti melkoista kummastusta ja huolestumistakin Liverpoolin keskus-asemalla Manchesteristä sähkötetty tieto, ettei se ollut vielä saapunut. Tiedustettiin St. Helensistä, joka on kolmanneksen matkaa näiden kahden kaupungin välillä, ja saatiin vastaukseksi:
"James Bland, asemapäällikkö, L. & L.R. keskusasema, Liverpool. —
Ylimääräinen kulki tästä 4.52, hyvissä ajoin. — Dowser, St. Helens."
Tämä sähkösanoma saapui 6.40. Manchesterista sähkötettiin jälleen 6.50: