"Ei mitään merkkiä ilmottamastanne ylimääräisestä."
Ja kymmentä minuuttia myöhemmin saapui kolmas, ällistyttävämpi viesti:
"Nähtävästi jokin erehdys ylimääräisen kulkusuunnitelmassa. Sitä seuraavaksi ilmotettu paikallisjuna St. Helensistä on juuri tullut, näkemättä sitä. Sähköttäkäähän ohjeita."
Juttu alkoi näyttää mitä ihmeellisimmältä, vaikka viime sähkösanoma tuotti jotakin huojennustakin Liverpoolin viranomaisille. Jos ylimääräistä oli tapaturma kohdannut, niin tuntui tuskin mahdolliselta, että paikallisjuna olisi voinut kulkea samaa rataa siitä tietämättömänä. Ja kuitenkin, mitä muutakaan mahdollisuutta oli olemassa? Missä saattoi juna olla? Oliko se ehkä jostakin syystä johdettu sivuraiteelle, jotta hitaampi juna pääsisi ohitse? Sellainen selitys oli mahdollinen, jos oli jokin pikku korjaus tehtävänä. Lähetettiin sähkösanoma jokaiselle St. Helensin ja Manchesterin väliselle asemalle, ja Liverpoolissa asema- ja liikennepäällikkö odottelivat äärimäisen jännittyneinä lennätinkoneen ääressä vastauksia, joiden perusteella voisivat varmasti päättää mihin juna oli kadonnut. Vastaukset saatiin samassa järjestyksessä kuin kysymyksetkin oli lähetetty, järjestään kultakin asemalta St. Helensin taholta alkaen:
"Ylimääräinen kulki tästä klo viisi. — Collins Green."
"Ylimääräinen kulki tästä 5.06. — Earlestown."
"Ylimääräinen kulki tästä 5.10. — Newton."
"Ylimääräinen kulki tästä 5.20. — Kenyon Junction."
"Mitään ylimääräistä junaa ei ole tästä kulkenut. — Barton Moss."
Virkamiehet tuijottivat toisiinsa tyrmistyneinä.