"Kolmikymmenvuotinen kokemukseni ei tällaista tunne", ihmetteli mr.
Bland.
"Kerrassaan ennenkuulumatonta ja käsittämätöntä. Ylimääräinen on joutunut harhaan Kenyon Junctionin ja Barton Mossin välillä."
"Eikä siellä kuitenkaan ole mitään sivuraidetta, mikäli minä muistan.
Junan on täytynyt suistua kiskoilta."
"Mutta miten saattoi 4.50 parlamenttijuna mitään huomaamatta kulkea samaa rataa?"
"Ei ole toista mahdollisuutta, mr. Hood. Asian täytyy olla niin.
Kenties on paikallisjuna havainnut jotakin valaisevaa. Pyydämme
Manchesteristä lisätietoja ja sähkötämme Kenyon Junctioniin
määräyksen heti tutkia rata Barton Mossiin asti."
Manchesteristä tuli muutamassa minuutissa vastaus.
"Ei mitään tietoja kadonneesta ylimääräisestä. Hidaskulkuisen junan kuljettaja ja konduktööri varmat siitä, ettei mitään tapaturmaa Kenyon Junctionin ja Barton Mossin välillä. Linja aivan selvä, ei jälkeäkään mistään epätavallisesta. — Manchester."
"Sille kuljettajalle ja konduktöörille on annettava lähtöpassi", mutisi mr. Bland yrmeästi. "On tapahtunut onnettomuus eivätkä he ole sitä huomanneet. Ylimääräinen on ilmeisesti suistunut kiskoilta rataa tärvelemättä — en jaksa käsittää miten se on mahdollista — mutta niin on täytynyt käydä, ja tuossa paikassa saamme Kenyon Junctionista tai Barton Mossista sanoman, että se on löydetty ratavallin juurelta."
Mutta mr. Blandin ennustus ei toteutunut. Kului puoli tuntia, ja silloin saapui Kenyon Junctionin asemapäälliköltä näin kuuluva viesti:
"Ei ole saatu vihiä kadonneesta ylimääräisestä. Se kulki ihan varmasti tästä ohi saapumatta Barton Mossiin. Irrotimme tavarajunasta veturin, ja olin itse tarkastamassa radanvarren, mutta kaikki on kunnossa eikä tapaturmasta merkkiäkään."