"Hyönteinen oli ensin saatu salkkuni hyvään säilyyn", vastasi hyönteistutkija. "Olen pitkän elämäni aikana nähnyt niin monta kummaa kohtalon käännettä, etten murehdi enkä riemuitse ennenkuin tiedän, että minulla on siihen syytä. Mutta kertokaahan uutisenne."
"Niin", selitti eversti, sytyttäen pitkän piippunsa ja heittäytyen säärykset ojossa istualleen bambu-tuoliin, "takaan sotilaskunniani kautta, että kaikki on kunnossa. He lähenevät joutuin, ampuminen on herjennyt, osottaen vastarinnan päättyneen, ja tunnin kuluessa näemme heidät harjanteen tällä puolla. Ainslie laukaisee kirkon tornista kolmasti kiväärinsä merkiksi, ja silloin teemme pikku partioretken omasta takaa."
"Ja te odottelette tätä merkkiä?"
"Niin, me odottelemme Ainslien laukauksia. Ajattelin viettää sen ajan teidän seurassanne, sillä minulla on hiukan kysyttävää."
"Mitä niin?"
"No, muistattehan puhelumme tuosta toisesta piirityksestä Sung-tongin vallotuksesta. Se kiinnittää suuresti mieltäni ammatilliselta kannalta. Nyt eivät naiset ja siviilihenkilöt ole estämässä teitä mainitsemasta niitä asioita."
"Aihe ei ole miellyttävä."
"Ei totta maar. Mein Gott! olipa se murhenäytelmää. Mutta te olette nähnyt kuinka minä johdin puolustusta täällä. Oliko se viisasta? Oliko se taitavaa? Oliko se saksalaisen armeijan muistojen arvoista?"
"Ei olisi luullakseni voitu parempaa vaatia."
"Kiitos. Mutta entäs tuo toinen varustus — puolustettiinko sitä pätevästi? Minulle on tämän tapainen vertailu hyvin mielenkiintoinen. Olisiko sitä voitu pelastaa?"