Hän selitti lyhyesti tarkastajalle ne tosiasiat, jotka koskivat kirjettä ja salakirjoitusta. Mac Donald istui nojaten leukaansa käsiinsä ja suuret keltaisenharmaat kulmakarvat olivat yhtyneet tuuheaksi harjaksi.
— Aijoin lähteä Birlstoneen nyt aamupäivällä, sanoi hän, ja tulin tänne kysymään, haluaisitteko te — tarkoitan te ja teidän ystävänne — tulla mukaani. Mutta mikäli nyt sain kuulla, lienee viisaampaa, että jäämme Lontooseen.
— Enpä juuri luulisi sitä, sanoi Holmes.
— Hiton harmillista se on, Holmes! sanoi tarkastaja. Päivän parin päästä ovat sanomalehdet täynnään kuvauksia Birlstonen salaperäisestä murhasta, mutta miten käy salaperäisyyden, jos Lontoossa on mies, joka ennusti rikoksen ennenkuin se tapahtui? Meidän on näin saatava käsiimme tuo mies, niin seuraa muu itsestään.
— Todellakin, mr Mac. Mutta miten saatte käsiinne tuon niin sanotun
Porlockin?
Mac Donald hypisteli kirjettä, jonka Holmes oli antanut hänelle.
— Leimattu Camberwellissa — se ei meitä suurin auta. Nimi on salanimi, sanotte. Se ei paljon edistä asiaa. Ettekö maininneet lähettäneenne hänelle rahaa?
— Sanoin lähettäneeni kaksi kertaa.
— Miten lähetitte?
— Seteleissä Camberwellin postitoimistoon.