Hovimestari oli huudahtanut hämmästyksestä ja osoitti kuolleen kättä.
— He ovat ottaneet hänen vihkisormuksensa! huusi hän.
— Mitä te sanotte?
— Sanon mitä sanon. Isännällä oli aina sileä vihkisormus vasemman käden pikkusormessa. Tuo sormus, jossa on kultapalanen, oli sen yläpuolella ja nimettömässä hänellä oli sormus, joka esitti kiemurtelevaa käärmettä. Kultapala-sormus ja käärmesormus ovat jälellä, mutta vihkimäsormus on poissa.
— Hän on oikeassa, sanoi Barker.
— Sanotteko, kysyi kersantti, että vihkisormus oli toisen alla?
— Oli aina.
— Siinä tapauksessa on murhaaja, tai kukahan nyt lienee, ensin ottanut sormesta niin sanotun kultapala-sormuksen, sitten vihkisormuksen ja sen jälkeen pistänyt kultapala-sormuksen jälleen sormeen.
— Niin on tapahtunut.
Arvoisa maalaispoliisi ravisti päätään.