— Niin minä sen selitän, sanoi mr Barker. Mutta emmeköhän tuhlaa kallista aikaa? Eiköhän meidän olisi lähdettävä liikkeelle ja tutkittava koko seutu tarkkaan ennenkuin mies ehtii paeta?
Kersantti mietti hetkisen asiaa.
— Täältä ei lähde mitään junaa ennen kello kuutta aamulla, niin että rautateitse ei pääse pakenemaan. Jos hän kulkee tietä vaatteet vettä valuen, niin hänet varmaankin huomataan. Itse minä ainakaan en voi lähteä täältä ennenkuin joku tulee minun sijaani. Omasta puolestani olen sitä mieltä ettei kenenkään teistä pidä poistua ennenkuin olemme saaneet enemmän selvyyttä asiaan.
Tohtori oli ottanut lampun ja tutki nyt tarkoin ruumista.
— Mikä merkki tämä on? kysyi hän. Voiko se mahdollisesti olla jossain yhteydessä rikoksen kanssa?
Kuolleen käsivarsi pistihe esiin yönutusta ja oli paljas kyynärpäähän saakka. Keskivaiheilla käsivarren sisäpuolta näkyi omituinen ruskea merkki, kolmio ympyrässä, ja tämä näkyi selvästi harmaanvalkeassa ihossa.
— Se ei ole tatuoitu, sanoi tohtori ja siristi silmiään silmälasien takana. En ole milloinkaan nähnyt tuollaista. Mies on leimattu tulisella raudalla, aivan samoin kuin merkitään karjaa. Mitä se merkitsee.
— En ota selittääkseni mitä se merkitsee, sanoi Cecil Barker, mutta kyllä minä olen huomannut tämän merkin Douglasissa monta kertaa kymmenen viime vuoden kuluessa.
— Niin olen minäkin, sanoi hovimestari. Usein kun isäntäni on käärinyt ylös hihansa, olen huomannut juuri tuon merkin ja usein olen ihmetellyt mitä se mahtoi tietää.
— Siinä tapauksessa sillä ei ole mitään tekemistä rikoksen kanssa, sanoi kersantti. Mutta omituinen se kuitenkin kaikitenkin on. Kaikki tätä koskeva on ihmeellistä. No, mikä nyt on?