Barker katsoi uteliaana korttia.
— Sitä minä en ole nähnyt ennen. Murhaaja lienee jättänyt sen jälkeensä.
— V.E. 341. En minä käsitä, mitä se saattaisi merkitä.
Kersantti hypisteli korttia suurilla sormillaan.
— Mitä merkitsee V. L.? Ehkä siinä on kahden nimen alkukirjaimet.
Mutta mitä teillä on siinä, tohtori Wood?
Siinä oli sangen iso vasara, joka oli ollut liesimatolla tulisijan edessä — raskas vasara, aijottu karkeita töitä varten. Cecil Barker viittasi laatikolliseen messinkinauloja, jotka olivat uunin reunustalla.
— Mr Douglas muutteli eilen tauluja, sanoi hän. Näin hänen seisovan tällä tuolilla ja asettavan paikoilleen tuon ison taulun, joka on tuolla. Se selittää, miksi vasara on täällä.
— On parasta että asetamme sen takaisin matolle missä se oli, sanoi kersantti ja kynsi vallan ymmällä päätään. Tarvitaan poliisikunnan parhaat päät ennenkuin päästään tämän perille. Tästä tulee tekemistä lontoolaisille ennenkuin kaikki on selvillä. Hän otti lampun ja kulki hitaasti ympäri huonetta. Kuulkaahan! huudahti hän hätäisesti ja työnsi akkunaverhon syrjään. Mihin aikaan nämä verhot vedettiin akkunan eteen?
— Silloin kun lamppu sytytettiin, vastasi hovimestari. Heti kello neljän jälkeen, luulen minä.
— On varmaa, että joku on piiloutunut tänne. Hän piti lamppua alhaalla ja likaisia saappaanjälkiä näkyi akkunakomerossa. Tämä näytti todellakin antavan tukea mr Barkerin otaksumille. Mies lienee tullut taloon kello neljän jälkeen, kun verhot olivat vedetty akkunain eteen, mutta ennen kello kuutta, jolloin silta kierrettiin ylös. Hän hiipi tähän huoneeseen, sillä se oli ensimäinen, minkä hän näki. Kun ei ollut muutakaan piilopaikkaa, niin pujahti hän akkunaverhon taakse. Kaikki tämä näyttää sangen selvältä. Luultavasti hänen varsinaisena tarkoituksenaan oli varastaa, mutta mr Douglas sattui yllättämään hänet, minkä vuoksi hän murhasi mr Douglasin ja pakeni.