— Oletteko milloinkaan huomannut, että hän ennen on saanut haavoja?
— En pitkään aikaan, sir.
— Sitä sietää ajatella! sanoi Holmes. Tietenkin se voi olla pelkkä sattuma, mutta se voi myöskin viitata hermostumiseen, josta ilmenee hänelle olleen syytä peljätä jotain vaaraa. Huomasitteko hänen käytöksessään eilen mitään outoa, Ames?
— Huomasin, että hän oli hieman levoton ja liikuttunut, sir.
— Todellako? Sitten hyökkäys ei lienee ollut niin vallan odottamaton? Ehkä te, mr Mac, otatte huoleksenne kyselemisen?
— En, mr Holmes, te teette sen paljon paremmin.
— Hyvä on, siirrymme sitten tähän korttiin — "V. L. 341." Se on karkeata kartongipaperia. Onko teillä sellaista paperia talossa?
— En luule.
Holmes meni kirjoituspöydän luo ja kaatoi vähän mustetta kummastakin mustepullosta imupaperiin. Tätä ei ole kirjoitettu tässä huoneessa. Tämä muste on mustaa, tuo on tumman sinipunertavaa. Se on kirjoitettu karkealla kynällä ja nämä kynät ovat hyvin teräviä. Ei, luulen että se on tehty muualla. Ettekö voi yrittää selittää näitä merkkejä, Ames?
— En, en ymmärrä ollenkaan mitä se tarkoittaa.