— Eikö hän milloinkaan maininnut mitään nimiä.
— Kyllä; hän makasi kerran kuumehoureissa, kun hänelle oli metsästysretkellä sattunut onnettomuus kolme vuotta sitten. Silloin muistan hänellä alati olleen erään nimen huulillaan. Kun hän lausui sen, ilmaisi hänen äänensä vihaa ja todellista kauhua, Mc Ginty oli tuo nimi — päämestari Mc Ginty. Kysyin häneltä, kun hän parani, kuka Mc Ginty oli ja kenen päämestari hän oli? "Ei ainakaan minun pääni, Jumalan kiitos," vastasi hän ja nauroi — enempää en saanut häntä sanomaan. Mutta on varmasti jotakin yhteyttä "päämestari" Mc Gintyn ja "Kauhun laakson" välillä.
— On vielä yksi seikka otettava huomioon, sanoi tarkastaja Mac
Donald. Tehän tutustuitte mr Douglasiin eräässä täyshoitolassa
Lontoossa ja menitte siellä hänen kanssaan kihloihin? Oliko jotakin
romantillista, jotakin hämärää tai salaperäistä häitten yhteydessä.
— Romantillista se oli kyllä — niinhän on aina — mutta ei mitään salaperäistä.
— Eikö hänellä ollut kilpakosijaa?
— Ei, minä olin täydellisesti…
— Olette epäilemättä kuullut, että hänen vihkisormuksensa on otettu häneltä. Eikö se herätä teissä mitään epäluuloa? Jos otaksumme että joku vihollinen entisajoilta on keksinyt hänen jälkensä ja tehnyt rikoksen, niin mitä mahdollista syytä on hänellä voinut olla ottaa hänen vihkisormuksensa?
Olisin voinut vannoa, että nuoren naisen huulilla häivähti mitä heikoin hymyn varjo.
— Sitä en todellakaan tiedä, vastasi hän. Kyllähän se on kummallista.
— Nyt emme enää pidätä teitä kauvemmin ja minä olen pahoillani, että meidän täytyy vaivata teitä tällaisena aikana, sanoi tarkastaja. Muutamat muut kohdat ovat tosin selvittämättä, mutta me voimme kääntyä puoleenne sikäli kuin uusia seikkoja ilmaantuu.