Hän nousi ja taas huomasin tuon nopean kysyvän katseen, jonka hän tullessaan oli luonut meihin. Minkä vaikutuksen on todistukseni tehnyt teihin? Hän olisi yhtä hyvin voinut lausua ääneen kysymyksen. Kumartaen päätään lähti hän huoneesta.
— Kaunis nainen, hyvin kaunis nainen, sanoi Mac Donald miettiväisesti, kun ovi oli sulkeutunut mrs Douglasin jälkeen. Tuo Barker on kyllä ollut täällä usein vieraana. Hän on sitä lajia miehiä, jotka vetävät naisia puoleensa. Hän myöntää, että vainaja oli mustasukkainen ja ehkä hän parhaiten tiesi mitä syytä hänellä oli olla sitä. Ja sitten tuo sormus. Sitä ei voi lakata ajattelemasta. Mies, joka tempaa vihkisormuksen vainajan kädestä — mitä sanotte siitä Holmes?
Ystäväni oli istunut pää käsiin painettuna ja syviin ajatuksiin vaipuneena. Nyt hän nousi ja soitti kelloa.
— Ames, sanoi hän kun hovimestari tuli sisään, missä mr Cecil Barker on nyt?
— Minä katson.
Hän tuli heti takaisin ja sanoi mr Barkerin olevan puutarhassa.
— Voitteko muistaa, Ames, mitä mr Barkerilla oli jalassaan yöllä, kun tulitte hänen luokseen kirjoitushuoneeseen?
— Kyllä, mr Holmes, hänellä oli huopatohvelit jalassaan. Minä menin noutamaan hänelle saappaat, kun hän meni poliisia hakemaan.
— Missä ovat tohvelit nyt?
— Ne ovat tuolin alla eteisessä.