Mistä minä tiedän heidän valehtelevan? Siitä että kasku on niin huonosti sommiteltu eikä suorastaan voi olla tosi. Ajattelehan! Tämän selityksen mukaan ei murhaajalla ollut murhan jälkeen täyttä minuuttiakaan aikaa ottaa sormus, joka oli toisen sormuksen takana kuolleen sormessa, pistää takaisin ulommainen sormus — mitä hän ei milloinkaan olisi tehnyt — ja asettaa tuo kummallinen kortti uhrin viereen. Väitän että tämä oli vallan mahdotonta. Voisit huomauttaa — mutta uskon sinusta liian paljon hyvää, Watson, luullakseni sinusta sellaista — että sormus on saatettu ottaa ennenkuin mies surmattiin. Se seikka, että kynttilä on palanut vain hetkisen, todistaa, ettei kohtaus ole kestänyt kauan. Oliko luultavaa että Douglas, jota on kuvattu pelottomaksi, niin nopeasti saataisiin luopumaan vihkisormuksestaan, tai että hänet on pakotettu siihen? Ei, ei, Watson, murhaaja oli hyvän aikaa lampun palaessa kuolleen luona. Siitä ei minulla ole pienintäkään epäilystä. Pyssynlaukaus näyttää olleen kuoleman aiheuttajana. Se on siis laukaistu aikaisemmin kuin meille on sanottu. Mikään erehdys ei ole voinut aiheuttaa sellaista ilmoitusta. Edessämme on siis kahden laukauksen kuulleen henkilön salajuoni — tuon miehen Barkerin ja vaimo Douglasin. Kun lisäksi vielä voin todistaa, että Barker on harkiten ja tahallaan laittanut veritahran akkunalaudalle johtaakseen poliisin harhaan, niin täytynee sinun myöntää, että hänen asiansa alkavat olla sangen huonosti.
Nyt meidän on harkittava, mihin aikaan murha todella tehtiin. Aina puoli yhteentoista palvelijat olivat talossa liikkeellä, niin että varmasti se ei tapahtunut sitä ennen. Neljännestä vailla yksitoista he kaikki olivat menneet omiin suojiinsa paitsi Ames, joka oli ruokakammiossa. Olen senjälkeen kun jätit meidät, iltapäivällä tehnyt muutamia kokeita ja huomannut, että vaikka Mac Donald pitäisi millaista meteliä tahansa kirjoituskamarissa, niin se ei kuulu ruokakammioon, jos kaikki ovet ovat suljetut. Toisin on taloudenhoitajattaren huoneen laita. Se ei ole niin etäällä ja sieltä minä saatoin kuulla hänen äänensä, kun hän huusi oikein kovasti. Haulikon pamahdus vaimentuu jonkun verran, jos se laukaistaan aivan maalin vieressä, niinkuin tässä epäilemättä tapahtui. Luultavasti paukaus ei ollut kovin voimakas, mutta illan hiljaisuudessa sen äänen olisi pitänyt tunkeutua rouva Allenin huoneeseen. Hän on, kuten hän on meille sanonut, hieman kuuro, mutta siitä huolimatta sanoi hän olleensa kuulevinaan oven paiskattavan kiinni noin puoli tuntia ennenkuin hälyytys tapahtui. Puoli tuntia ennen sitä olisi kello ollut neljännestä vailla yksitoista. Olen vallan vakuutettu, että hän silloin kuulikin pyssynlaukauksen ja että murha tehtiin juuri silloin. Jos noin on asia, on meidän nyt otettava selkoa siitä, mitä mr Barker ja mrs Douglas, edellyttäen etteivät he ole murhaajia, ovat puuhailleet kello neljännestä vailla yhdestätoista, jolloin laukauksen ääni sai heidät juoksemaan alas, kello neljännes yli yhdentoista, jolloin he soittivat kelloa ja kutsuivat paikalle palvelijat. Mitä he tekivät ja miksi he eivät heti hälyyttäneet? Kas siinä nyt ratkaistava kysymys ja kun siihen on saatu vastaus, olemme päässeet paljon lähemmäksi tehtävämme ratkaisua.
— Minä olen puolestani vakuutettu siitä, että nämä henkilöt ovat liitossa keskenään. Hänen täytyy olla sangen sydämetön kun hän saattaa istua nauramassa pilapuheelle muutamia tunteja senjälkeen kuin hänen miehensä on murhattu.
— Olet oikeassa. Hän ei esiinny missään loistavassa valossa vaimona, ei edes omassa selonteossaan tapahtumasta. Kuten tiedät, Watson, en minä rajattomasti ihaile naisia, mutta kokemukseni ovat minulle elämässäni opettaneet, että harvat ovat ne miestään vähänkin kunnioittavat naiset, jotka olisivat antaneet toisen miehen jyrkästi lausumain sanain estää heitä rientämästä kuolleen miehensä luo. Jos minä joskus menen naimisiin, Watson, niin toivon herättäväni vaimossani sellaisen tunteen, että se estää häntä antamasta taloudenhoitajattaren kulettaa itseään pois, kun minun ruumiini on vain muutaman kyynärän päässä hänestä. Näyttämölle asetus oli sangen kurja, sillä kokemattomimmankin salapoliisin huomio olisi kiintynyt tavallisen nais-ulinan puutteeseen. Jo sellaisenaan tämä seikka oli kylliksi johtaakseen minun mieleeni, että kaikki oli ennakolta keksittyä.
— Pidät siis Barkeria ja mrs Douglasia syyllisenä murhaan?
— Sinä teet niin kauhean suoria kysymyksiä, Watson, sanoi Holmes. Ne sattuvat minuun kuin luodit. Jos esität asian niin, että mrs Douglas ja Barker tietävät totuuden murhasta ja ovat liitossa sen salaamiseksi, niin voin antaa sinulle rehellisen vastauksen. Olen varma heidän tietävän totuuden. Mutta sinun vähän hirveämpi päätelmäsi ei ole niinkään selvä. Harkitkaamme hetkinen niitä vaikeuksia, jotka sitä sekottavat.
Otaksukaamme että näitä molempia yhdistää rikollinen rakkauden side ja että he ovat päättäneet vapautua siitä miehestä joka on heidän tiellään. Tämä on sangen rohkea otaksuma, sillä sitä eivät ensinkään tue vastaukset palkollisille asiasta varovasti tehtyihin kysymyksiin. Päinvastoin on monta todistusta siitä, että herra ja rouva Douglas sydämellisesti pitivät toisistaan.
— Mutta se ei mitenkään voi olla totta, sanoin minä ajatellen puutarhassa näkemiäni kauniita hymyileviä kasvoja.
— Ja ainakin he näyttivät pitävän toisistaan. Otaksukaamme kuitenkin että rouva ja Barker ovat tavattoman viekas pari, jonka on onnistunut pettää kaikki ihmiset ja joka on päättänyt surmata aviomiehen. Hän sattuu olemaan henkilö, jota uhkaa vaara — —
— Vain he ovat niin sanoneet. Holmes näytti miettiväiseltä.