— Silloin pyydän sitä lainaksi.
— Hyvin mielelläni — mutta se on kehno ase!
— Ei mitään vakavaa, kelpo Watson, sillä silloin pyytäisin luonnollisesti sinulta apua. Otan kuitenkin sateenvarjosi. Nyt odotan vain virkatoveriemme paluuta Tunbridge Wellsistä, missä he koettavat saada selkoa polkupyörän omistajasta.
Oli alkanut hämärtää ennenkuin tarkastaja Mac Donald ja White Mason palasivat retkeltään. He olivat kaikkein iloisimmalla tuulellaan ja kertoivat tavanneensa pyöräilijän jäljet.
* * * * *
Oli jo myöhä yö kun Holmes palasi yksinäiseltä retkeltään. Nukuimme huoneessa, jossa oli kaksi vuodetta — mitään muuta emme saaneet tässä maalaisravintolassa. Olin jo nukkunut kun hän tuli, mutta heräsin heti.
— Kuulehan, Watson, kuiskasi hän. Pelkäisitkö samassa huoneessa kuin mielipuoli, kuin mies jonka aivot ovat pehmenneet, tylsämielinen, minkä järki ei enää jaksa käsittää tosiasioita.
— En ollenkaan, vastasin minä ihmetellen.
— Se on onneksesi, sanoi hän, eikä sinä yönä puhuttu enää sanaakaan.