Ratkaisu.
Seuraavana päivänä heti aamiaisen jälkeen tapasimme tarkastaja Mac Donaldin ja mr White Masonin neuvottelemassa kylän poliisikersantin pienessä vierashuoneessa. Heidän edessään pöydällä oli läjä kirjeitä ja sähkösanomia, joita he hyvin huolellisesti lajittelivat ja panivat kimppuihin. Kolme oli pantu syrjään.
— Edelleenkö yritätte päästä polkupyöräilijän jäljille? kysyi Holmes iloisesti. Miten kuuluvat viime tiedonannot siitä konnasta?
Mac Donald viittasi synkkänä kaikkiin kirjeisiin.
— Tällä hetkellä hän näyttää olevan Leicesterissä, Nottinghamissa, Southamptonissa, Derbyssä, East Hamissa, Richmondissa ja neljässätoista muussa paikassa. Kolmessa paikassa East Hamissa, Leicesterissä ja Liverpoolissa — on häntä vastaan selvät todistukset, ja hänet on jo vangittu. Maassa näyttää vilisevän pakenevia rikoksellisia, joilla on keltainen päällystakki.
— Hyvin surullista, sanoi Holmes osanottavasti. Kuulkaahan, mr Mac, ja myöskin te, mr White Mason, haluan antaa teille hyvän neuvon. Kun lupasin työskennellä yhdessä teidän kanssanne tämän tapauksen selvittämiseksi, asetin ehdoksi, kuten muistanette, etten esittäisi teille puolittain todistettuja otaksumia, vaan että itsekseni keksisin ja kehittäisin mielipiteeni, kunnes olin tullut vakuutetuksi siitä, että ne olivat oikeat. Tästä syystä en tällä hetkellä sano teille kaikkea mitä minulla on mielessäni. Toiselta puolen minä sanoin pelaavani rehellistä peliä ja niin en tekisi, jos sallisin teidän turhaan tuhlata aikaanne hyödyttömään tehtävään. Siksi olen tullut tänne teitä neuvomaan ja minun neuvoni voi koota kahdeksi sanaksi, jättäkää tuo!
Mac Donald ja White Mason tuijottivat hyvin hämmästyneinä kuuluisaan ammattiveljeensä.
— Pidätte tapausta toivottomana? kysyi tarkastaja.
— Minä pidän teidän tapaustanne toivottomana. En pidä totuuteen pääsemistä toivottomana.
— Mutta tämä polkupyöräilijä ei ole mikään keksintö. Meillä on hänen omat, hänen matkalaukkunsa ja hänen polkupyöränsä tuntomerkit. Hänen täytyy olla jossain. Miksi emme saisi häntä käsiimme?