— Siitä yksinkertaisesta syystä, ettei teillä, hyvä mr Mac, ole etäisintäkään aavistusta siitä, mitä te tutkitte.
— Me tutkimme Birlstonen kartanon omistajan mr John Douglasin murhaa.
— Niin tietenkin, niin tietenkin. Mutta älkää vaivatko itseänne tuolla salaperäisellä polkupyörää käyttävällä herrasmiehellä. Voin vakuuttaa teille, ettette siitä hyödy mitään.
— Mitä te sitten ehdotatte?
— Minä sanon teille aivan tarkasti, mitä teidän on tehtävä, jos sitten haluatte tehdä sen.
— Minun täytyy myöntää, että teillä on aina ollut hyvät syyt kummallisiin tekoihinne. Tottelen neuvoanne.
— Entä te, mr White Mason?
Maalaissalapoliisi katsoi avuttomana toisesta toiseen. Mr Holmes ja tämän menettelytavat olivat hänelle vieraita.
— Jos se kelpaa tarkastajalle, niin kelvannee se minullekin, sanoi hän vihdoin.
— Erinomaista, sanoi Holmes. Niin ollen minä suosittelen pitkää, virkistävää kävelyretkeä maaseudulle. Olen kuullut sanottavan, että Birlstonen harjulta on ihana näköala suuriin metsiin. Aamiaista saa varmaankin jostain pienestä hauskasta ravintolasta, vaikka minä en, outo kun olen paikkakunnalla, voi mitään erikoisesti suosittaa. Illalla palaatte väsyneenä mutta erinomaisella tuulella —