Mc Ginty hellitti otteensa ja Baldwin pelästyneenä ja järkytettynä läähättäen ja joka jäsen vavisten, kuin ihminen, joka on nähnyt kuoleman kuilun edessään, nousi istumaan tynnyrille, jolle hänet oli paiskattu.

— Sen te jo monta kertaa olette ansainnut, Ted Baldwin. Siinä nyt saitte! huusi Mc Ginty hänen valtavan rintansa noustessa ja laskiessa. Ehkä te ajattelette, että jollei minua enää valittaisikaan päämestariksi, niin pääsisitte itse minun sijaani? Osasto sen päättää. Mutta niinkauvan kuin minä olen päällikkö, en siedä, että kukaan napisee minua ja määräyksiäni vastaan.

— Minulla ei ole mitään teitä vastaan, mutisi Baldwin tunnustellen kurkkuaan.

Mc Ginty taputti heitä molempia olkapäälle.

— Kas niin. Ne tytöt, ne tytöt! sanoi hän. Ajatella, että sama tyttö on pannut kahden poikani pään pyörälle. Onpa se hitonmoista. No, heidän sydämensä saa ratkaista kysymyksen, sillä se on päämestarin tuomiovallan ulkopuolella ja Jumalalle kiitos siitä. Meillä on ilman naisiakin kylliksi huolia. Teidät täytyy ottaa Osaston 341 jäseneksi, veli Mc Murdo. Meillä on omat tapamme ja menetelmämme, erilaiset kuin Chicagossa. Lauvantai-iltana on meillä kokous ja jos tulette silloin, niin teemme teistä ikipäiviksi Vermissalaakson osaston jäsenen.

III LUKU.

Osasto 341, Vermissa.

Seuraavana päivänä tuon vaiherikkaan illan jälkeen Mc Murdo muutti vanhan Shafterin luota ja asettui asumaan leski Mac Namaran luo kaupungin äärimmäiseen laitaan. Scanlan, hänen ensimäinen tuttavansa junamatkalta, pääsi pian senjälkeen muuttamaan Vermissaan ja he kaksi asuivat yhdessä. Siellä ei ollut muita asukkaita ja emäntä, ketteräliikkeinen vanha irlantilaisnainen, antoi heidän olla rauhassa, niin että heillä oli puhumisen ja toiminnan vapaus, tervetullut kuin ainakin sellaisille miehille, joilla on yhteisiä salaisuuksia. Shafter oli lieventänyt karkoitusmääräystään sikäli että Mc Murdo sai tulla aterioille milloin halusi, joten hänen seurustelunsa Ettien kera ei suinkaan lakannut. Päinvastoin, se kävi viikon kuluessa yhä läheisemmäksi ja tuttavallisemmaksi. Uuden asuntonsa makuuhuoneessa Mc Murdo katsoi voivansa rauhassa ottaa esiin rahanväärentämiskojeensa ja muutamat osaston veljet pääsivät, annettuaan pyhän vaitiololupauksen, niitä katsomaan ja jokainen heistä vei taskussaan muutamia vääriä rahoja, jotka olivat niin taitavasti valmistetut, ettei ollut vähääkään vaikeutta tai vaaraa niiden liikkeelle laskemisessa. Miksi Mc Murdo, jolla oli niin ihmeellinen taito hallussaan, ollenkaan alentui tekemään työtä, oli ainainen arvoitus hänen tovereilleen, vaikka hän selitti jokaiselle, joka kysyi sitä, että jos hän eläisi ilman näennäistä ammattia, olisivat poliisit piankin hänen jäljillään.

Muuan poliisi olikin jo hänen jäljillään, mutta tapauksesta oli seikkailijalle enemmän hyötyä kuin vahinkoa. Ensimäisen käynnin jälkeen meni hän miltei joka ilta Mc Gintyn ravintolaan tutustuakseen lähemmin "poikiin", kuten tämän vaarallisen paikkakunnan vitsauksena olevan joukkueen jäsenet leikillisesti keskuudessaan nimittivät toisiaan. Hänen huomiotaherättävä käyttäytymisensä ja pelottomat puheensa tekivät hänestä kaikkien suosikin, koska nopea ja taidokas tapa, jolla hän nolasi vastustajansa kapakkakiistassa, hankki hänelle tämän raa'an seuran kunnioituksen.

Eräänä lauvantai-yönä Mc Murdo otettiin osaston jäseneksi. Hän oli luullut sen tapahtuvan ilman juhlamenoja, koska hänet oli Chicagossa otettu jäseneksi, mutta Vermissassa oli erityisiä menoja, joista he olivat ylpeät, ja näihin täytyi jokaisen pyrkijän alistua. Seura kokoontui sitä varten varattuun suureen huoneeseen Liittotalossa. Noin kuusikymmentä jäsentä kokoontui Vermissassa, mutta siinä ei ollut suinkaan vielä koko järjestön lukumäärä, sillä laaksossa oli useita muita osastoja ja toisia vuoristossa molemmin puolin; ne vaihettivat miehiä kun joku vakava yritys oli tekeillä, niin että jonkun rikoksen saattoivat tehdä miehet, jotka olivat vieraat paikkakunnalla. Kaikkiaan oli hiilialueella noin viisisataa jäsentä.