— Mistä tiedätte, ettei hän ole sanomalehtimies?
— Kerron sen teille. Hän poistui junasta Hobson's Patchissa ja niin minäkin. Satuin menemään sähkösanomatoimistoon ja hän oli juuri lähdössä sieltä.
"Katsokaahan, sanoi sähköttäjä, kun hän oli poistunut, "luulen, että meidän täytyy vaatia tästä kaksinkertainen maksu". "Niinpä kaiketi" sanoin minä. Hän oli täyttänyt kaavan kirjoituksella, joka olisi saattanut olla kiinankieltä, niin mahdotonta oli meidän saada siitä selkoa.
"Hän lähettää tuollaisen joka päivä", sanoi sähköttäjä. "Niin", sanoin minä, "ne ovat erikoisuutisia hänen sanomalehdelleen ja hän pelkää, että toiset saavat niistä vihiä." Niin luuli sähköttäjäkin ja niin luulin minäkin sillä kertaa, mutta nyt ajattelen toisin.
— Jumaliste, uskon että olet oikeassa! sanoi Mc Ginty. Mutta mitä olisi meidän sinun mielestäsi parasta tehdä?
— Miksi emme lähde nyt heti ja surmaa häntä? ehdotti joku.
— Niin, mitä pikemmin sitä parempi.
— Lähtisin vaikka tällä hetkellä, jos tietäisin, mistä hänet löytäisimme, sanoi Mc Murdo. Hän on Hobson's Patchissa, mutta en tiedä missä talossa. Minulla on sitäpaitsi suunnitelma, jos haluatte kuulla.
— No, millainen se on?
— Menen Patchiin huomenna aamulla. Löydän hänet sähköttäjän avulla. Luulen, että tämä voi sanoa, missä hän asuu. No, sitten kerron hänelle, että kuulun itse Vapaisiin Miehiin. Tarjoudun myymään hänelle kaikki osaston salaisuudet jostakin hinnasta. Sen luulisi tepsivän häneen. Kerron hänelle, että paperit ovat asunnossani, ja että maksaisi henkeni, jos antaisin hänen tulla sinne, kun väkeä on liikkeellä. Hän käsittää sen, se on selvä. Jos hän tahtoo tulla kello kymmeneltä, saa hän nähdä kaikkityyni. Se saa hänet varmasti tarttumaan koukkuun.