— No, entä sitten?
— Lopun voitte itse suunnitella. Leski Mac Namaran talo on yksinäinen. Hän on uskollinen kuin teräs ja kuuro kuin patsas. Vain Scanlan ja minä olemme kotona. Jos hän lupaa tulla — ja ilmoitan sen teille — niin tulette te kaikki seitsemän kello yhdeksältä luokseni. Päästämme hänet sisään. Jos hän pääsee sieltä pois hengissä — niin saa hän koko loppuikänsä puhua Birdy Edwardsin onnesta.
— Ellen erehdy, tulee Pinkertonilla kohta avonainen paikka, sanoi Mc Ginty. Se on sovittu, Mc Murdo. Kello yhdeksältä huomenna me olemme luonasi. Kun olet saanut oven hänen jälkeensä suljetuksi, pidämme me huolen muusta.
VII LUKU.
Birdy Edwardsin sadin.
Kuten Mc Murdo oli sanonut, oli talo, jossa hän asui, yksinäinen ja soveltui varsin hyvin sellaiseen rikokseen, jota he suunnittelivat. Se oli aivan kaupungin laidassa ja kaukana tiestä. Missä muussa tapauksessa tahansa olisivat salaliittolaiset ilman muuta houkutelleet ulos uhrinsa, kuten he olivat tehneet monta kertaa ennemmin, ja tyhjentäneet pistoolinsa hänen ruumiiseensa; mutta tässä tapauksessa oli erinomaisen tärkeätä saada tietää, mitä hän tiesi, miten hän oli saanut tietonsa ja mitä hän oli ilmaissut työnantajilleen. Oli mahdollista, että he olivat myöhästyneet ja että työ jo oli suoritettu. Siinä tapauksessa he ainakin saattoivat kostaa miehelle, joka oli sen suorittanut. Mutta he toivoivat, ettei salapoliisi ollut vielä saanut tietää mitään kovin tärkeätä, koskei hän muuten, päättelivät he, olisi viitsinyt kirjoittaa muistiin ja lähettää sellaisia vähäpätöisiä tietoja, joita Mc Murdo väitti hänelle antaneensa. Olipa miten tahansa, kaiken tämän he saisivat kuulla hänen omilta huuliltaan. Kun hän kerran olisi heidän vallassaan olisi heillä keinoja saada hänet puhumaan. Eivät he olleet ensi kertaa tekemisissä vastahakoisen todistajan kanssa.
Mc Murdo meni Hobson's Patchiin kuten oli sovittu. Poliisi tuntui tänä aamuna tuntevan häntä kohtaan erikoista mielenkiintoa ja kapteeni Marvin — joka oli sanonut olevansa vanha tuttava hänen kanssaan Chicagon ajoilta — todella puhutteli häntä, kun hän odotti asemalla. Mc Murdo kääntyi selin häneen ja kieltäytyi puhelemasta hänen kanssaan. Hän palasi retkeltään iltapäivällä ja tapasi Mc Gintyn Liittotalossa.
— Hän tulee, sanoi hän.
— Hyvä! sanoi Mc Ginty. Jättiläinen oli paitahihasillaan, vitjat kelluivat hänen loistavien liiviensä päällä ja timantti kimalteli hänen takkuisen partansa lomasta. Juomat ja vehkeilyt olivat tehneet pomosta yhtä rikkaan kuin mahtavan miehen. Sitä kauhistuttavammalta näytti siksi tuo vankilan tai hirsipuun vilahdus, jonka hän edellisenä yönä oli nähnyt.
— Luuletko hänen tietävän paljon? kysyi hän huolestuneena.