Mc Murdo pudisti synkästi päätään.
— Hän on ollut täällä jonkun aikaa — ainakin kuusi viikkoa. Arvaan, ettei hän ole tullut tänne näköaloja katsomaan. Jos hän on koko ajan puuhaillut täällä rautatieyhtiön rahat taskussaan, niin luulen, että hän on saavuttanut joitakin tuloksia ja että hän on ilmoittanut ne esimiehilleen.
— Osastossa ei ole ketään heikkoa miestä, sanoi Mc Ginty. Uskollisia kuin teräs, joka mies. Ja kuitenkin on, jumaliste, tuo roisto Morris. Jos joku on meidät pettänyt, on hän sen tehnyt. Tekisi mieleni lähettää ennen iltaa pari miestä antamaan hänelle löylytyksen ja pakoittamaan hänet tunnustamaan.
— No, se ei tuottaisi vaikeuksia, vastasi Mc Murdo. En tahdo kieltää, että pidän Morrisista ja että olisin pahoillani, jos hänelle tulisi ikävyyksiä. Hän on pari kertaa puhunut minulle osaston asioista ja vaikkei hän näe niitä aivan samassa valossa kuin te tai minä, ei hän näytä sellaiselta, joka kielii. Mutta kuitenkaan en halua asettua teidän ja hänen väliinsä.
— Minä vielä näytän tuolle vanhalle pirulle, sanoi Mc Ginty kiroten.
Olen jo kauvan pitänyt häntä silmällä.
— No, tehän sen parhaiten tiedätte, sanoi Mc Murdo. Mutta mitä tahansa teettekin, täytyy sen jäädä huomiseen, sillä meidän täytyy olla hiljaa, kunnes Pinkertonin juttu on selvitetty. Meidän ei sovi tänään saattaa poliisia liikkeelle.
— Olet oikeassa, sanoi Mc Ginty. Ja me saamme tietää Birdy Edwardsilta itseltään, mistä hän on saanut tietonsa, vaikkapa meidän täytyisi leikata sydän hänen rinnastaan. Näyttikö siltä, kuin olisi hän aavistanut sadinta?
Mc Murdo nauroi.
— Luulenpa, että osasin hänen heikkoon kohtaansa, sanoi hän. Kun hän vain pääsee Scowrerien jäljille, on hän valmis niitä seuraamaan. Minä otin vastaan hänen rahansa. Mc Murdo irvisti näyttäessään setelitukkoa. Yhtä paljon saan, kun hän on nähnyt kaikki paperini.
— Mitkä paperit?