— No, ei ole mitään papereita. Mutta minä uskottelin hänelle, että oli sääntöjä ja ohjekirjoja ja jäsenluetteloja. Hän odottaa pääsevänsä kaikkien asioitten perille ennenkuin lähtee luotani.
— Hän on todella satimessa, sanoi Mc Ginty julmasti. Eikö hän kysynyt, miksi et itse vienyt hänelle papereita?
— Ikäänkuin minä, epäluulonalainen mies, voisin kuljettaa sellaisia papereita, senjälkeen kun kapteeni Marvin tänäänkin puhutteli minua asemalla!
— Niin, olen kuullut siitä, sanoi Mc Ginty. Arvaan, että tämä juttu voi tuottaa sinulle vaikeuksia. Voimme pudottaa hänet vanhaan kaivosaukkoon kun olemme hänestä selviytyneet, mutta miten tahansa menettelemmekin, emme voi tehdä tyhjäksi sitä, että hän asui Hobson's Patchissa ja sinä kävit tänään siellä.
Mc Murdo kohautti olkapäitään.
— Jos menettelemme oikein eivät he milloinkaan voi todistaa tappamista, sanoi hän. Ei kukaan voi nähdä hänen tulevan taloon pimeän tultua ja minä pidän huolen siitä, ettei kukaan näe hänen lähtevän. Kuulkaahan, Neuvos. Minä selvitän teille suunnitelmani ja pyydän teitä ilmoittamaan sen muille. Te tulette kaikki ajoissa. Hyvä. Hän tulee kello kymmenen. Hän koputtaa kolme kertaa ja minä avaan hänelle oven. Sitten suljen sen. Hän on silloin meidän vallassamme.
— Se on helppoa ja selvää.
— Niin kyllä, mutta seuraavaa askelta sietää tuumia. Ei hänestä niinkään helposti suoriuduta. Hänellä on hyvät aseet. Minä olen petkuttanut häntä aikalailla, mutta hän on kuitenkin luultavasti varuillaan. Otaksukaamme, että minä vien hänet suoraa päätä huoneeseen, jossa on seitsemän miestä, kun hän odotti tapaavansa minut yksin. Silloin on ryhdyttävä ampumaan ja joku meistä saattaa haavoittua.
— Niin se on.
— Ja melu tuo jokaisen kirotun poliisin kaupungista kimppuumme.