— Luulen, että olet oikeassa.
— Näin on minusta meneteltävä: Te olette kaikki suuressa huoneessa — samassa, jonka näitte käydessänne luonani. Minä avaan hänelle oven, vien hänet vierashuoneeseen oven vieressä ja jätän hänet sinne siksi aikaa kun menen hakemaan papereita. Silloin voin kertoa teille miten asiat luonnistuvat. Sitten palaan hänen luokseen joitakin papereita mukanani. Kun hän lukee niitä, hyökkään minä hänen kimppuunsa ja tartun hänen pistooliinsa. Te kuulette minun huutavan ja riennätte huoneeseen. Mitä pikemmin sitä parempi, sillä hän on yhtä vahva kuin minä, ja minun käy ehkä vaikeaksi hallita häntä. Mutta luulen, että se käy päinsä kunnes te tulette.
— Se on hyvä tuuma, sanoi Mc Ginty. Osasto tulee olemaan sinulle kiitollisuuden velassa tästä. Arvaan, kuka tulee minun jälkeeni istumaan puheenjohtajan tuolilla.
— Enhän ole, Neuvos, juuri muuta kuin uusi tulokas, sanoi Mc Murdo, mutta hänen kasvonsa osoittivat mitä hän ajatteli suuren miehen kohteliaisuudesta.
Kotiin palattuaan hän suoritti omat valmistuksensa kauheaa iltaa varten, joka häntä odotti. Ensin hän puhdisti, öljysi ja latasi Smith- ja Wesson-revolverinsa. Sitten tarkasti hän huonetta, jossa salapoliisi aijottiin saada satimeen. Se oli suuri huone, pitkä honkapöytä oli keskellä ja suuri tulisija toisessa päässä. Kaikilla muilla seinillä oli akkunoita. Niissä ei ollut luukkuja — vain kevyet läpinäkyvät verhot. Mc Murdo tutki niitä tarkkaan. Epäilemättä hän ajatteli, että tämä oli liian alttiina ihmisten katseille niin salaisen tehtävän näyttämöksi. Mutta kun se oli niin kaukana tiestä, ei se ollut niin tärkeä seikka. Lopulta hän keskusteli asiasta asuintoverinsa kanssa. Scanlan vaikka olikin Scowrer, oli hyväluontoinen pieni mies, joka oli liian heikko vastustaakseen toveriensa mielipidettä, mutta joka salaisesti kauhistui veritöitä, joihin hänen toisinaan oli täytynyt ottaa osaa. Mc Murdo kertoi hänelle lyhyesti mitä oli tekeillä.
— Ja sinun sijassasi, Mike Scanlan, pysyisin tämän yön poissa kotoa.
Ennen aamua tulee täällä vuotamaan verta.
— No, olkoon menneeksi sitten, Mac, vastasi Scanlan, ei minulta puutu halua, vaan hermoja. Kun näin johtaja Dunnin kaatuvan kuonaläjään siellä kaivoksella, oli se enemmän kuin hermoni saattoivat kestää. Minä en ole luotu siihen, kuten sinä ja Mc Ginty. Jollei osasto ajattele minusta pahaa, teen niinkuin neuvoit minua ja jätän teidät illaksi omiin oloihinne.
Miehet tulivat varhain, kuten oli sovittu. He olivat ulkonaisesti kunnioitettavia kansalaisia, hyvinpuettuja ja siistejä, mutta kasvojentuntija olisi nuo lujasti yhteenpuristetut huulet ja säälimättömät silmät nähdessään arvellut Birdy Edwardsin olevan hukassa. Tässä huoneessa ei ollut ainoatakaan, jonka kädet eivät olisi toistakymmentä kertaa olleet veren tahraamat. He olivat yhtä paatuneet murhaamaan ihmisiä kuin teurastaja tappamaan lampaita. Peloittavin luonnollisesti sekä ulkomuodoltaan, että rikollisuutensa takia oli mahtava pomo. Harraway, sihteeri, oli laiha, katkera mies — mies, joka osaston raha-asioita käsitellessään noudatti järkähtämätöntä rehellisyyttä, mutta ei muulloin välittänyt rahtuakaan rehellisyydestä eikä oikeudesta. Rahastonhoitaja Carter oli keski-ikäinen mies, jolla oli tunnoton, miltei jörö kasvojenilme ja keltainen pergamentti-iho. Hänellä oli mainio järjestämiskyky ja miltei jokaisen rikoksen yksityiskohdat olivat lähtöisin hänen kekseliäistä aivoistaan. Molemmat Willabyt olivat toiminnan miehiä, pitkiä, notkeita nuorukaisia päättäväisine kasvoineen, kun taas heidän toveriaan Tiikeri Cormacia, kömpelöä, tummaa nuorukaista hänen omat toverinsakin pelkäsivät hänen julmuutensa takia. Sellaiset olivat miehet, jotka tänä yönä olivat kokoontuneet Mc Murdon asuntoon surmatakseen Pinkertonin salapoliisin.
Heidän isäntänsä oli asettanut whiskyä pöydälle ja he olivat kiiruhtaneet valmistamaan mieltään odottavaa tehtävää varten. Baldwin ja Cormack olivat jo puolittain juovuksissa ja juoma oli saattanut ilmi kaiken heidän julmuutensa. Cormack koetti käsillään takkaa — sitä oli lämmitetty, sillä kevätyöt olivat vielä kylmät.
— Sitä ehkä tarvitaan, sanoi hän kiroten.