— Ei ääntäkään, jos henkenne on kallis! kuiskasi Mc Murdo, kun läksi huoneesta sulkien oven huolellisesti jälkeensä.
Jännittäen kuuloaan murhaajat odottivat. He kuulivat toverinsa askeleet käytävässä. He kuulivat hänen avaavan ulko-oven. Siellä vaihdettiin muutamia sanoja tervehdykseksi. Sitten he kuulivat vieraat askeleet ja vieraan äänen. Hetkistä myöhemmin kuului oven paukahdus ja avaimen kiertyminen lukossa. Heidän saaliinsa oli varmasti satimessa. Tiikeri Cormac nauroi kamalasti ja pomo Mc Ginty pani suuren kätensä hänen suulleen.
— Olkaa hiljaa, mieletön! kuiskasi hän. Saatatte meidät kaikki turmioon.
Viereisestä huoneesta kuului keskustelun muminaa. Se tuntui loppumattomalta. Sitten ovi aukeni ja Mc Murdo tuli näkyviin sormi huulilla.
Hän tuli pöydän päähän ja katseli ympärilleen. Hän oli muuttunut. Hänen ryhtinsä oli miehen, joka suorittaa suurtekoja. Hänen kasvonsa olivat lujat kuin graniitti. Hänen silmänsä säihkyivät tulisesti silmälasien takaa. Hänestä oli tullut ilmeinen miesten johtaja. He tuijottivat häneen kiihkeällä mielenkiinnolla, mutta hän ei sanonut mitään. Yhä samalla kummallisella katseella hän katsoi miehestä mieheen.
— No, sanoi pomo Mc Ginty viimein, onko hän täällä? Onko Birdy
Edwards täällä?
— Kyllä, vastasi Mc Murdo hitaasti, Birdy Edwards on täällä. Minä olen Birdy Edwards!
Tämän lyhyen keskustelun jälkeen kului kymmenen sekuntia, joiden aikana huonetta olisi voinut luulla tyhjäksi, niin syvä oli hiljaisuus. Kattilan sihiseminen liedellä kuului selvästi. Seitsemän miehen kalpeat kasvot, kaikki kääntyneinä tuohon mieheen, joka vallitsi heitä, oli äärimmäinen kauhu jähmetyttänyt. Sitten kuului äkkiä lasin kilinää, kun joka akkunasta tunki sisään pyssynpiippu ja akkunaverhot putosivat kannattimiltaan. Sen nähdessään päästi pomo Mc Ginty haavoitetun karhun mörinän ja säntäsi puoli-avoimelle ovelle. Kohotettu revolveri kohtasi hänet siellä ja tähtäimen takaa säihkyivät Hiili- ja Rautaseudun poliisikuntaan kuuluvan kapteeni Marvinin tuimat, siniset silmät. Pomo perääntyi ja vaipui takaisin tuoliinsa.
— Olette paremmassa turvassa siinä, Neuvos, sanoi mies, jonka he olivat tunteneet Mc Murdona. Ja ellette te, Baldwin, ota kättänne pyssystänne, säästätte mestaajalta vaivan. Irti käsi, tai Jumalan nimessä — Kas niin. Neljäkymmentä asestettua miestä piirittää taloa, ja voitte itse päättää, onko teillä mahdollisuutta päästä pakoon. Ottakaa heidän pyssynsä, Marvin.
Noiden pyssynpiippujen uhatessa ei ollut mahdollisuutta vastarintaan. Miehiltä otettiin aseet. Juroina, typertyneinä ja hyvin kummissaan he yhä istuivat pöydän ympärillä.