"Kuudeksi kuukaudeksi vuodessa, kyllä. Mutta se on kuitenkin jotain. Sitten voimme tehdä jotakin itämaitten hyväksi. Ei sovi unohtaa syrjään itämaita".
"Se olisikin todella väärin", sanoi Roobert, joka oli herkkä huomaamaan asiassa hullunkurisia puolia. Mutta Raffles Haw istui hyvin vakavana ja piirusteli viivoja ja pisteitä karttaan sinisellä kynällään.
"Tässä on kohta, jossa voimme tehdä hyvää. Jos kaivatamme kanavan Battemista Kura-jokeen, elvytämme kaupan Kaspian merellä ja saatamme kaikki siihen päättyvät joet yhteyteen meren kanssa. Te näette että niiden alue on tavattoman laaja. Sitten luulen, että voisimme tehdä pienen kaivoksen Beirutista Välimeren rannalta Eufratin lähteille ja niin päästä Persian lahdelle. Kas siinä pari kanavaa, jotka varmaankin edistäisivät ihmiskunnan yhdistymistä yhdeksi kokonaisuudeksi".
"Teidän suunnitelmanne ovat todella hämmästyttäviä", sanoi Roobert epätietoisena nauraisiko vaiko olisi hämillään. "Te taukoatte olemasta ihminen ja tulette sen sijaan yhdeksi suurista luonnonvoimista, jotka muuttavat, muodostavat ja parantavat maailmaa".
"Juuri siltä kannalta katson asiaa. Senpä vuoksi juuri niin syvästi tunnen edesvastuuni".
"Mutta tehtyänne kaiken sen, voitte todellakin levätä. Se on suuremmoinen ohjelma".
"Päinvastoin. Olen isänmaan ystävä ja tahtoisin tehdä jotain, jonka johdosta nimeni ansaitsisi tulla merkityksi maani vuosikirjoihin. Se saisi kuitenkin mieluummin tapahtua kuoltuani, sillä julkisuus ja kunnianosoitukset missä muodossa tahansa ovat minusta sangen vastenmielisiä. Olen senvuoksi asettanut kahdeksansataa miljoonaa varmaan talteen, joka tarkoin selitetään jälkisäädöksessäni ja ne rahat tahdon tarjota valtiovelan suoritukseksi. En mitenkään voi havaita, että jotakuta vahingoittaisi se, että se lakkaisi olemasta".
Roobert oli aivan ällistynyt ja mykistynyt tuon omituisen miehen hämmästyttävistä puheista.
"Sitten voimme puhua maanpinnan lämmittämisestä. Siinä on avara työala parannuksille. Ehkä olette lukeneet suunnattomista viljasadoista, jotka on saatu Jerseyssä sen kautta, että on laskettu kuumia vesiputkia maahan. Vuodentulo tulee kolmen, jopa neljänkertaiseksi. Tahtoisin tehdä kokeen suuremmassa määrässä. Mahdollisesti voisimme saada Man-saaren lämmitys- ja pumppuamis-asemapaikaksi. Päätorvet kulkisivat Englantiin, Irlantiin ja Skotlantiin, joissa ne heti jakaantuisivat pienempiin torviin, kunnes lopulta muodostaisivat torviverkon kaikkialla kaksi jalkaa maanpinnan alapuolella. Torvi yardia kohden riittäisi täydellisesti tarkoitukseen".
"Pelkään, että vesi", keskeytti Roobert, "joka kuumana lähtisi
Man-saarelta, kadottaisi runsaasti lämmöstänsä, ennenkuin se ehtisi
Caithnessiin esimerkiksi".