"— Hän astui sisään ja nähdessään huoneen tyhjänä kuvitteli, että minä olin mennyt työhuoneeseeni. Kuten olin odottanut, tuli hän lähemmäksi ja kumartui pöydän yli pannakseen maljakon oikein päin. Silloin näin puuvillasukan ja kumivartisen kengän. Kurottaen päätäni upotin hampaani hänen pohkeeseensa. Koe onnistui paremmin kuin luulinkaan. Hän seisoi vähän aikaa lamautuneena, tuijottaen päähäni. Sitten hän riistäytyi kirkaisten irti ja syöksyi ulos huoneesta. Minä seurasin häntä ajatellen jotenkin selittää asian, mutta hän pakeni tietä alaspäin ja muutaman minuutin kuluttua saatoin kaukoputkellani eroittaa hänen kulkevan hyvin nopeasti lounaaseen päin. Minä kerron jutun teille semmoisenaan. Pistän sen aivoihinne ja odotan sen itämistä. Valistaako se teitä? Onko se tuonut jotakin mieleenne? Mitä te ajattelette siitä, lordi John?"
Lordi John pudisti vakavana päätään.
"Te joudutte pahoihin selkkauksiin jonakin päivänä, jollette hillitse itseänne", sanoi hän.
"Ehkä teillä on jotakin huomautettavana, Summerlee?"
"Teidän pitäisi heti jättää kaikki työ, Challenger, ja mennä kolmeksi kuukaudeksi johonkin saksalaiseen kylpypaikkaan", sanoi Summerlee.
"Syvällistä! syvällistä!" huudahti Challenger. "Nyt, nuori ystäväni, onko mahdollista, että te voitte esittää viisaan ajatuksen siinä, missä vanhemmat toverinne ovat niin perinpohjin osuneet harhaan?"
Se oli mahdollista. Sanon sen kaikessa vaatimattomuudessa, mutta niin oli asian laita. Tietystikin se kaikki näyttää aivan ilmeiseltä nyt, kun tiedetään, mitä tapahtui, mutta se ei ollut niin ihan selvää silloin, kun kaikki oli uutta. Mutta se ajatus tuli minuun äkkiä ehdottoman vakaumuksen täydellä voimalla.
"Myrkkyä!" huudahdin minä.
Sitten, juuri kun lausuin tämän sanan, välähtivät mieleeni koko aamun kokemukset, lordi John puhveleineen, omat hysteeriset kyyneleeni, professori Summerleen häpeällinen menettely, omituiset tapaukset Lontoossa, puistossa sattunut meteli, autonkuljettajan ajotapa, happivaraston luona sattunut riita. Kaikki näytti äkkiä sopivan yhteen.
"Tietysti", huudahdin taas. "Se on myrkyn vaikutusta. Me olemme kaikki myrkytettyjä."