"Teidän luvallanne lausun pari sanaa tästä asiasta." Hän istuutui kirjoituspöydälleen, lyhyet tukevat jalat heilumassa etupuolella. "Me olemme todistamassa hirvittävää, kaameata asiaa. Minun mielestäni on tulossa maailman loppu."
Maailman loppu! Silmämme kääntyivät suureen kaari-ikkunaan, ja me katselimme ulos — maaseudun kesäistä kauneutta, nummen pitkiä vieruja, suuria maalaistaloja, hauskoja pikkutiloja, golfkentällä näkyviä huvittelijoita. Maailman loppu! Nämä sanat olin kuullut usein, mutta se ajatus, että niillä olisi välitön käytännöllinen merkitys, että se ei tapahtuisi epämääräisenä aikana, vaan nyt, tänään — se hirvitti ja huimasi. Me kävimme kaikki juhlallisiksi ja odotimme, että Challenger jatkaisi. Hänen vaikuttava ulkomuotonsa ja esiintymisensä antoivat hänen juhlallisille sanoilleen sellaisen voiman, että tuon miehen kaikki epätasaisuudet ja hassutukset hetkeksi katosivat, ja hän kohosi edessämme majesteettisena, tavallisen inhimillisen piirin yläpuolelle. Sitten tuli ainakin minun mieleeni taas rohkaiseva muisto siitä, kuinka hän oli äänekkäästi nauranut kahteen otteeseen senjälkeen, kun olimme tulleet huoneeseen. Varmastikaan, ajattelin minä, ei tätä mielenjännitystä voi kestää iäti. Eihän hätä voi olla niin suuri tai kiireellinen.
"Kuvitelkaa, että on terttu viinirypäleitä", sanoi hän, "joita peittää joukko äärettömän pieniä, mutta vahingollisia basilleja. Puutarhuri käsittelee rypäleitä jollakin puhdistavalla aineella. Hän haluaa ehkä, että hänen rypäleensä olisivat puhtaampia. Hän tarvitsee ehkä tilaa viijelläkseen joitakin uusia basilleja, jotka ovat vähemmän vahingollisia. Hän kastaa tertun myrkkyyn, ja basillit katoavat. Meidän puutarhurimme on mielestäni kastamaisillaan aurinkojärjestelmän johonkin, ja ihmisbasilli, pieni kuolevainen vibrio, joka kiemurteli ja luikerteli maan ulkopinnalla, katoaa silmänräpäyksessä jäljettömiin."
Taas tuli hiljaisuus. Sen katkaisi puhelinkellon kimeä kilinä.
"Siinä yksi basilleistamme huutaa apua", sanoi professori synkästi hymyillen. "Ne alkavat tajuta, ettei heidän jatkuva olemassaolonsa olekaan välttämätön maailmankaikkeudessa."
Hän oli mennyt huoneesta minuutiksi tai pariksi. Muistan, ettei kukaan meistä puhunut hänen poissaollessaan. Mitkään sanat tai selitykset eivät näkyneet sopivan tähän tilanteeseen.
"Brightonin terveydenhoidon kaitsija", sanoi hän palatessaan. "Oireet kehittyvät jostakin syystä meren tasalla nopeammin. Meillä on etua siitä, että olemme seitsemänsadan jalan korkeudessa. Ihmiset näyttävät havainneen, että minä tunnen tämän asian parhaiten. Epäilemättä se johtuu Timesissä olleesta kirjeestäni. Se, jonka kanssa puhuin tänne tultuamme, oli erään maaseutukaupungin pormestari. Te lienette kuulleet, mitä sanoin puhelimessa. Hän näytti panevan liian paljon arvoa omaan elämäänsä. Minä autoin häntä korjaamaan mielipiteitään."
Summerlee oli noussut ja seisoi ikkunan ääressä. Hänen laihat, luiset kätensä vapisivat kiihtymyksestä.
"Challenger", sanoi hän vakavasti, "tämä asia on liian tärkeä pelkästään hyödyttömästi pohdittavaksi. Älkää luulko, että haluan kiihoittaa teitä jollakin kysymyksellä. Mutta esitän ratkaistavaksenne, eikö tiedossanne tai päättelyssänne voi olla mitään erehdystä.
"Tuolla paistaa aurinko siniseltä taivaalta niin kirkkaasti kuin konsanaan. Tuolla on nummi, kukat ja linnut. Tuolla on ihmisiä, jotka huvittelevat golfkentällä, ja toisaalla väkeä leikkaamassa viljaa. Te sanotte meille, että he ja me saatamme olla ihan hävityksen partaalla — että tämä auringonpaisteinen päivä voi olla juuri se tuomiopäivä, jota ihmissuku on niin kauan odottanut. Mistä te olette meidän tietääksemme saanut tämän hirveän päätelmän? Joistakin spektrin epäsäännöllisistä viivoista — Sumatralta tulleista huhuista — jostakin merkillisestä kiihtymyksestä, jota olemme havainneet toisissamme. Tämä jälkimmäinen oire ei ole niin ilmeinen, ettemme te ja me voisi tietoisesti ponnistamalla sitä hillitä. Teidän ei tarvitse kursailla meidän kanssamme, Challenger. Me kaikki olemme ennenkin yhdessä olleet likellä kuolemaa. Puhukaa asia selväksi ja antakaa meidän tietää täsmällisesti, millainen meidän asemamme on ja millaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia teidän mielestänne meille jää?"