"Se voi tuskin olla hänen asiansa", sanoi Summerlee, "sillä hän oli matkalla jo ennenkuin eetterimyrkytys alkoi".
Minä katsoin korttiin: "James Bascter, New York Monitorin
Lontoon-kirjeenvaihtaja."
"Te aiotte ottaa hänet vastaan?" sanoin.
"En ikinä."
"Voi, George! Sinun pitäisi olla suopeampi ihmisille. Varmasti olet oppinut jotakin siitä, mitä olemme kokeneet."
Professori maiskautti halveksivasti kieltään ja pudisti itsepintaista päätään.
"Myrkyllistä joukkoa! Niin, Malone? Pahin rikkaruoho uudenaikaisessa sivistyksessä, kerskurin valmis työase ja itseään kunnioittavan miehen kiusa! Milloin he ovat sanoneet hyvän sanan minun puolestani?"
"Milloin te olette sanonut hyvän sanar heidän puolestaan?" vastasin.
"Kuulkaahan, tässä on muukalainen, joka on tullut teitä tapaamaan.
Ettehän voi olla niin töykeä hänelle."
"No no", murisi hän, "te tulette mukaani ja pidätte puhumisesta huolta. Minä panen edeltäkäsin vastalauseeni sellaista häpeällistä yksityiselämäni häiritsemistä vastaan." Yhä mutisten hän tuli keikkuen perässäni kuten vihainen ja ilkeä verikoira.
Näppärä nuori amerikkalainen veti muistikirjansa esiin ja syventyi heti asiaansa.