"Kyllä, kerran minua nukutti kovasti. Silloin aioin sanoa jotakin ajajalle, mutta hän ei näkynyt kuulevan. Kaiketi oli kuumuus syynä siihen, että minua äkkiä pyörrytti. Siinä kaikki."
"Niin on koko ihmissuvun laita", sanoi Challenger minulle. "Heitä on kaikkia pyönyttänyt. Kukaan ei vielä käsitä, mitä on tapahtunut. Jokainen jatkaa keskeytynyttä työtään, niinkuin Austin on käynyt käsiksi letkuun tai toinen pelaa edelleen golfia. Sanomalehtenne toimittaja, Malone, jatkaa lehtensä julkaisemista ja kummastuu aika lailla, kun huomaa, että yksi numero puuttuu. Niin, nuori ystäväni", lisäsi hän amerikkalaiselle reportterille iloisuuden äkillisessä puuskassa, "teistä on ehkä mielenkiintoista tietää, että maailma on turvallisesti uinut sen myrkyllisen virran läpi, joka ryöppyää Golf-virran tavoin eetterivaltameressä. Tahtonette myöskin omaksi mukavuudeksenne panna vastaisen varalta merkille, ettei tänään ole perjantai, elokuun seitsemäskolmatta, vaan lauantai, kahdeksaskolmatta päivä ja että te olette istunut vaunuissanne tunnotonna kahdeksankolmatta tuntia Rotherfieldin mäen rinteellä."
Juuri tähän voin lopettaa kertomukseni. Kuten luultavasti huomaatte, on se vain täydellisempi ja seikkaperäisempi toisinto siitä selostuksesta, joka ilmestyi Daily Gazetten maanantainumerossa, ja joka on yleisesti myönnetty kaikkien aikojen suurimmaksi saavutukseksi sanomalehtimiehen toimessa, niin että sen ansiosta lehteä myytiin kolme ja puoli miljoonaa kappaletta. Minä säilytän pyhäkköni seinällä kehyksessä sen suurenmoisia otsakkeita: