KUOLLUT LONTOO
PUUTTUVAN SIVUN KORVAAMINEN
PALJON TULIPALOJA JA IHMISHUKKAA
UUDISTUUKO SE?
Tämän mahtavan luettelon alla oli yhdeksän ja puolen palstan pituinen kertomus, joka oli ensimmäinen, viimeinen ja ainoa selostus kiertotähtemme historiasta yhdeltä pitkältä päivältä, mikäli yksi huomioiden tekijä voi sitä esittää. Challenger ja Summerlee ovat käsitelleet asiaa yhteisessä tieteellisessä kirjoitelmassa, mutta minulle yksin jäi yleistajuisen selostuksen laatiminen. Voinpa tosiaan laulaa: "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään." Eihän sanomalehtimies koskaan enää voi kohota niin korkealle!
Mutta en tahdo kuitenkaan lopettaa kertomustani mahtipontisilla otsakkeilla ja omalla riemuvoitollani. Sallitaanko minun sensijaan lainata ne kaunopuheiset rivit, joilla suurin päivälehti päätti asiaa koskevan, ihailtavan pääkirjoituksensa, sillä siihen sopisi jokaisen ajattelevan ihmisen tutustua.
"Kuluneen lauseparren mukaan", lausui Times, "meidän ihmissukumme on heikko meitä ympäröivien rajattomien, salaperäisten voimien edessä. Vanhan ajan profeetoilta ja oman aikamme filosofeilta on meille tullut sama sanoma ja varoitus. Mutta kaikkien usein toistettujen totuuksien lailla se on ajan mittaan menettänyt jotakin tärkeydestään ja pätevyydestään. Tarvittiin opetus, todellinen kokemus, osoittamaan sen merkitys. Tästä terveellisestä, mutta kauhistavasta koetuksesta olemme juuri päässeet; ajatus on yhä huumaantuneena iskun äkillisyydestä, ja sieluamme on kurittanut oman rajoituksemme ja voimattomuutemme tunto. Maailma on maksanut kauhistavan hinnan tästä opetuksesta. Vielä emme ole saaneet täydellistä kertomusta kaikista onnettomuuksista, mutta New Yorkin, Orleansin ja Brightonin palaminen tuhaksi on itsessään suurimpia murhenäytelmiä rotumme historiassa. Kun selostus rautatieonnettomuuksista ja haaksirikoista on täydennetty, tarjoaa se kauheata luettavaa, vaikka on todistuksia, että verrattomasti useimmissa tapauksissa junien kuljettajien ja laivojen koneenkäyttäjien onnistui pysähdyttää koneet, ennenkuin sortuivat myrkyn vaikutuksesta. Mutta niin suunnaton kuin aineellinen vahinko onkin sekä ihmishenkiin että omaisuuteen nähden, ei kuitenkaan se asia ole tänään etualalla ajatuksissamme. Kaiken sen voi unohtaa. Mutta se, mitä ei unohdeta ja mikä edelleen valtaa ja minkä pitäisi vallata mielikuvituksemme, on tämä maailmankaikkeuden mahdollisuuksien paljastuminen, tämä tietämättömän itsetyytyväisyytemme hävittäminen, tämä osoitus siitä, kuinka ahdas aineellisen olemassaolomme tie on ja mitä kuiluja voi olla sen kummallakin puolella. Juhlallisuuden ja nöyryyden tunne on kaikkien tämänpäiväisten mielenliikutustemme pohjana. Olkoot ne siinä perustana, jolle vakavampi ja nöyrempi sukukunta voi rakentaa arvokkaamman pyhätön."