"Mistä?"
"Tehtävästämme."
"Sehän on varsin yksinkertainen."
"Niinkö arvelette? Miksi uskoi keisari suunnitelmansa meille?"
"Sen vuoksi, että hän tunsi älykkäisyytemme."
Seuralaiseni nauroi tavalla, joka minusta tuntui epämiellyttävältä.
"Uskallanko kysyä, mitä aiotte tehdä, jos huomaatte noiden kylien olevan täynnä preussilaisia?" kysyi hän.
"Tottelen vain määräyksiäni."
"Mutta silloinhan teidät lyödään kuoliaaksi."
"Se on mahdollista."